Kognitiivinen Psykoterapia 11 (1)



Yüklə 168,97 Kb.
Pdf görüntüsü
tarix17.11.2018
ölçüsü168,97 Kb.
#80263


P

ä

ä



k

ir

jo



it

u

s



Kognitiivinen Psykoterapia 11 (1)

3

 

Tämän lehden kaksi artikkelia nojaavat 90-luvulla vauhtia saaneeseen virtaukseen kognitiivisen 

psykoterapian sisällä, missä ajatusten sisällön sijaan keskitytään ajattelun prosessiin ja siihen mi-

ten suhtaudumme kokemuksiimme.

Kognitiivisen psykoterapian pioneeri Albert Ellis oli koulutukseltaan psykoanalyytikko. Hänen elä-

mänhistoriansa vaikutti siitä irrottautumiseen: kokemukset maanis-depressiivisen äidin ja pois-

saolevan isän lapsena ja somaattinen sairastelu tuottivat kärsimystä ilman kleinilaisia fantasioita. 

Ellis joutui pärjäämään ilman vanhempien emotionaalista tukea sairaalajaksoinaan, ja hänen löy-

tämänsä keino oli muuttaa omia ajatuksiaan niin, että hyväksyy sen mihin ei voi vaikuttaa sellaise-

na kuin se on - ahdistus ja katkeruus eivät lievitä sairauttani tai peru munuaisten pettämistä.

Lapsuuden kokemuksilla oli merkittävä vaikutus siihen, että hänen 50-luvulla kehittämänsä ra-

tionaalis-emotionaalisen terapian keskeinen taustafilosofi oli stoalainen Epiktetus, jonka mukaan 

kokemukset eivät itsessään murra meitä, vaan se miten tulkitsemme ne. Antiikin aikaan stoalai-

suus oli elämäntapa, jossa harjoitettiin askeesia, logiikkaa, dialogia itsen kanssa, tarkkaavaisuuden 

keskittämistä nykyhetkeen ja päivittäistä arkisten ongelmien ja niiden mahdollisten ratkaisujen 

reflektoimista. Ellisiä selvästi viehätti stoalaisuudessa nykyhetken ja oman kontrollin ulkopuolella 

olevien asioiden hyväksyminen sekä ongelmien rationaalinen reflektio intohimojen tuottamien 

ajatusvirheiden nujertamiseksi.

Työväenluokkainen Ellis myös koki, että sinikaulustyöläisillä oli paremmat valmiudet ottaa vas-

taan suoraa palautetta kuin mitä freudilainen hoitokäytäntö oletti, ja vähemmän taloudellisia ja 

ajallisia mahdollisuuksia tiiviiseen hoitoon kuin liikkeenomistajilla ja prinsessoilla. Hänen näkö-

kulmastaan terapian tulisi olla kestoltaan rajatumpaa ja harvajaksoisempaa, minkä saavuttamisek-

si psykoterapeutin tehtävä oli ”empimättä kertoa potilaalle, jos huomaa tämän syöttävän itselleen 

hevonpaskaa”. Rationaalis-emotionaaliselle psykoterapialle ominaista on potilaalle kärsimystä 

tuottavien uskomusten murjominen maan rakoon väittelyn avulla, oletuksena että psykoterapeut-

ti tietää paremman tavan olla ja kokea ja opettaa potilaan nujertamaan irrationaaliset uskomuk-

sensa.


Toinen kognitiivisen psykoterapian pioneeri Aaron Beck lähti 60-luvulla eri lähtökohdista: hän 

pyrki vahvistamaan psykoanalyyttista depressioteoriaa kliinisten kokeiden sarjalla, ja yllätyksek-



Epiktetus, Buddha ja Sokrates

Risto Valjakka

päätoimittaja



seen ei löytänyt sille tukea. Beck lähti rakentamaan teoriaansa pragmaattiseen empirismiin pe-

rustuen, ja pettyi kun psykoanalyyttinen yhteisö innostuksen sijaan eväsi häneltä jäsenyyden sillä 

perusteella että ”halu tehdä tieteellisiä tutkimuksia osoittaa hakijan oman analyysin olleen epä-

onnistunut”. Tämä vauhditti kognitiivisen psykoterapian kehittymistä itsenäiseksi, tutkimusnäyt-

töön perustuvaksi hoitomuodoksi. Beckin sokraattisessa lähestymistavassa terapiasuhde ja oma 

oivallus nähtiin tärkeämmäksi kuin Ellisin didaktisessa haastamisessa.

Tämän lehden artikkelit voidaan nähdä nykyaikaisena versiona Ellis-Beck -eroista. Ensimmäinen 

käsittelee tietoista läsnäoloa, missä potilasta ellisläisesti opetetaan kokemaan ja ajattelemaan ta-

valla jonka psykoterapeutti kokee hänelle paremmaksi. Omien kokemuksien ja todellisuuden hy-

väksymisen periaatteen vaikutteet tulevat nykyään stoalaisten sijaan zenbuddhalaisuudesta, kos-

ka ns aakkossuuntausten kehittäjät kuten DKT:n Linehan ja HOT:n Hayes ovat elämänhistoriassaan 

saaneet vaikeuksiinsa apua meditaatiosta. Lehden toinen lähestyy vihayllykkeiden säätelyn vai-

keuksia Semerarin metakognitioteorian näkökulmasta, mikä edustaa pragmaattista empirismiä: 

tapaa suhtautua omiin kokemuksiin, hahmottaa omaa mieltään ja toisen mieltä on tutkittu tie-

teellisesti ja mallia hiottu vuosia. Potilasta tuetaan beckiläisen ohjatun oivalluksen periaatteiden 

mukaisesti suoran opettamisen sijaan.

Henkilökohtaiset kokemukset ovat auttaneet valtavirrasta poikkeavaa teorianmuodostusta, ja 

pragmaattinen empirismi kognitiivista psykoterapiayhteisöä hyväksymään uudet, kyseenalaista-

vat näkökulmat osaksi teoriaperhettä. Ensimmäistä tarvitaan seisahtuneen dogmaattisuuden vält-

tämiseksi, toista siivilöimään gurujen näkemyksistä se mikä on hoidon kannalta olennaista. 

P

ä

ä



k

ir

jo



it

u

s



Mittareita käytännön työhön

Valjakka, Risto




Yüklə 168,97 Kb.

Dostları ilə paylaş:




Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©genderi.org 2022
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə