Tampereen aitolahden ja teiskon rakennuskulttuuri

7
Ruokosen pihapiiri 800-luvun lopussa. Pertti Ruokonen 995 (Ruokonen)
Hiirilauta Ruokosen aitassa. SK 998
Yksinäisaitta on yleisin aittatyyppi
Aitolahdella ja Teiskossa. Koko vaih-
telee käyttötarkoituksen mukaan: pie-
nimpiä ovat liha- ja riista-aitat. Seinät
voivat  kallistua  vähän  ulospäin,  mikä
estää  sadeveden  valumista  seinää  pit-
kin.  Päädyssä  olevan  oven  yläpuolel-
ta  seinä  on  usein  vedetty  varsinaista
päätyseinää  ulommaksi  ”otsaksi”.  Se
suojaa  oven  edustaa  sadetta  vastaan
ja muodostaa aittaan oven yläpuolelle
säilytyshyllyn.  Jos  pitkänurkan  hirret
on ovisivulla jätetty pitkiksi, seinämäi-
set  ”posket”  suojaavat  myös  tuulelta.
Sadesuoja on voitu tehdä myös oven
päällä  olevana  pulpettikattoisena  lip-
pana.
Kaksikerroksiset yksinäisaitat ovat
harvinaisempia. Ne ovat usein vilja-ait-
toja, joissa porras on aitan sisällä. Nie-
men aittarivissä on vaate- eli makuuait-
ta, jonka yläkerrokseen noustaan oven
vierestä  ulkoportaita  päätyparvelle.
Aittatyyppi  on  nimeltään  parviluhti.
(Kolehmainen 1983)
Niemen harvinainen parviluhti. KN 007
Järvenpään rivi-aitta. JV 999

---

75
Maisansalon  kaksikerroksinen  otsa-ait-
ta. JV 999
Riviaitta  on  yleensä  asuinpihassa
päärakennuksen  vieressä.  Se  säästää
tilaa  ja  antaa  pihapiirille  yhtenäisem-
män ilmeen. Riviaittaan on myös hel-
posti voitu tehdä toinen kerros, jonne
noustaan  ulkopuolisia  portaita  luhdin
kautta.  Luhdin  kaide  on  joko  kevyt
puuristikko  tai  hirsistä  seinämäisesti
rakennettu suoja, joka voi jatkua vielä
räystään alla. Alakerran tilat olivat niis-
sä talon säilytysaittoja ja yläkerran tilat
talonväen  kesäisiä  makuupaikkoja  ja
henkilökohtaisia säilytystiloja.
Aittojen  katot  ovat  aikoinaan  ol-
leet malka-, lauta- tai pärekattoja. Ny-
kyisin  ne  on  lähes  tyystin  muutettu
huopakatoiksi  tai  erilaisiksi  peltipin-
noitteiksi.
Aitolahden  ja  Teiskon  alueella
aitat  ovat  pääsääntöisesti  vanhimpia
säilyneitä  rakennuksia.  Niitä  on  ollut
helppo  siirtää  paikasta  toiseen,  joten
tytärten miehelään menon yhteydessä
nimikkoaitta on otettu mukaan ja pys-
tytetty  uuden  kodin  alueelle.  Samalla
niitä on tarvittaessa korjattu ja lahoja
kohtia uusittu. Näin ne ovat säilyneet
pitkään.  Yhtenäisiä  aittarivistöjä  on
kuitenkin enää hyvin harvojen talojen
pihapiireissä. Siksi ne ovat arvokkaita
kulttuuriperinteensä  muistomerkkejä
ja ansaitsevat arvonantoa ja huolenpi-
toa.
Laalahden komea vilja-aitta. SK 998
Lampun luhtiaitta. SK 998

---

76
Karjanpito  on  ollut  maalaistalon  pe-
rustoimintoja. Aikoinaan maito on ja-
lostettu itse suoraan tilalla. 1920-luvul-
la tuli Teiskoon meijereitä, jotka kes-
kitetysti keräsivät maidon  ympäristön
tiloilta jalostettavaksi.
Meijerit  olivat  vesistöjen  varsilla,
joten  suuri  osa  maidosta  kuljetettiin
veneillä  ja  laivoilla,  osa  myös  hevos-
kyydillä teitä pitkin. Kun tiestö parani,
maidon  kuljetukseen  voitiin  käyttää
kuorma-autoja, jotka keräsivät maito-
tonkat  tiloilta.  Keskitetyn  kuljetuksen
nopeuttamiseksi  tonkat  vietiin  lähim-
män  suuren  tien  varteen,  josta  auto
poimi ne kyytiinsä. Ensin tonkat olivat
vähän tienpinnasta korotetulla lavalla,
mutta sateen tai liiallisen auringonpais-
teen suojaksi niille rakennettiin vähitel-
len katoksia. Maitolaituri oli keksitty.
Maitolaituri on pieni rakennelma,
joka  seisoo  teiden  risteyksessä.  Sen
jalustana  on  komeimmillaan  kivihar-
koista  tai  betonista  valmistettu  jalka,
useimmiten  kuitenkin  puutolpat  tai
pieni  hirsikehikko.  Jalustan  päällä  on
varsinainen lava, jonne johtavat kapeat
portaat tai vain yksi askelma. Maitolai-
turin  katos  on  lavan  takaosassa,  jotta
etuosassa  on  tilaa  lastaukselle.  Katos
on yleensä suljettu kolmelta sivultaan
ja  katettu  satula-  tai  pulpettikatolla,
jonka räystäs on usein etupuolella las-
taustilan  kohdalla  pitempi.  Katoksen
etuseinä on joko täysin avoin tai suljet-
tu ovimaista aukkoa lukuun ottamatta.
Seinät on vuorattu laudalla. Kateainee-
na on perinteisen päreen lisäksi käytet-
ty huopaa, tiiltä tai peltiä.
Teiskon  maitolaiturimuseo  sijait-
see  Lahdenmäen  tilalla  Velaatantien
varrella. Maitolaituri on rakennettu v.
1960.  Kun  TVH  rakensi  uuden  tien
Teisko-Ruovesi, se lähetti myös piirus-
tuksen  maitolaituria  varten.  Piirustus
oli Valion rakennusosaston ohjepiirus-
tus  1950-luvulta.  Lavalle  tuotiin  Lah-
denmäen  maito  vuosina  1960-1967,
jonka  jälkeen  se  jäi  käytöstä  ja  muu-
tettiin  korjauksen  jälkeen  museoksi
v.  1993.  Laiturin  lava  on  korkeiden
betonipylväiden  päällä.  Limilaudalla
vuorattu katos levenee vähän ylöspäin
ja päättyy tiilillä verhottuun satulakat-
toon.  Etuseinän  aukossa  on  lautaovi.
Laituri on maalattu punamullalla; räys-
täslistat ovat valkoiset. (Malmi)
Poikkeuksellinen  maitolaituri  oli
Iso-Koverolla,  sillä  se  oli  yhdistetty
navettarakennukseen. Vanhan navetan
nurkalla  oli  avonainen  kuistimainen
tila. Se suojattiin toiselta sivulta lauta-
seinällä ja maitolaituri oli valmis.
Teiskossa  perustettiin  v.  1998
maitolaituriyhdistys, jonka tarkoitukse-
na oli kunnostaa maitolaitureita ja jär-
jestää  tapahtumia  Teiskon  kyläläisille.
Asian saaman julkisuuden voimalla ja
MAITOLAITURIT  
 
 
 
 
1205
K III: kulttuurihistoria
Tytöt laiturilla ja sininen lehmä. Timo Malmi 008
Tampereen kulttuuritoimen aloitteesta
monet kyläläiset laittoivat talkoilla kes-
keiset  maitolaiturit  entistä  ehompaan
kuntoon.  Myös  aivan  uusia  maitolai-
tureita  on  tehty  esim.  Vähä-Koveron
tienhaaraan ja Teiskon ulkomuseoalu-
eelle. (Kaurla 2002)
Maitolaituri  on  aina  ollut  myös
kohtaamispaikka,  useasti  kyläkunnan
keskipiste. Sinne on jaettu ja noudet-
tu  posti,  sen  luona  pysähtyivät  myy-
mäläautot  ja  kirjastoautot.  Vieläkin
ne  tarjoavat  sateensuojan  linja-auton
odottajille. Kesäisin laiturit ovat näyt-
telytiloina ja piristävät kulkijoiden tai-
valta.  Lahdenmäen  museomaitolaitu-
rilla  järjestetään  nykyisin  Teiskon  ke-
sän avaus. Mutta maitoa niille ei enää
ole kuljetettu tankkiautojen tulemisen
ja koko karjanpidon vähenemisen jäl-
keen. Niiden varsinainen käyttöikä jäi
muutamaan kymmeneen vuoteen.

---