Tampereen aitolahden ja teiskon rakennuskulttuuri

9
Luokitustasot:
1. Tyyppiluokitus
H = henkilöhistoria
K = kulttuurihistoria, asutushistoria, liiken-
nehistoria, historia
M = maisema, ympäristökokonaisuus
R = rakennushistoria, rakennusperintö, ra-
kennustaide
T = teollisuushistoria
Luokka H osoittaa kohteen, jonka his-
toriaan  liittyy  kiinteästi  valtakunnalli-
sesti merkittävä henkilö, tai kohde on
yhden  ihmisen  elämäntyön  näyttävä
saavutus.  Luokka  K  sisältää  tavan-
omaisesta  asumiskäytöstä  poikkeavaa
historiaa: koulutus, kirkollinen toimin-
ta,  järjestötoiminta,  kauppa,  pankit,
liikenne, sosiaalinen toiminta ja poik-
keuksellinen  asutushistoria.  Luokka
M  kertoo  kohteen  maisemallisesta
näyttävyydestä ja merkittävästä osasta
kulttuurimaisemassa. Luokka R kuvaa
kohteen  rakennusten  tyylillisiä  omi-
naisuuksia ja niiden edustaman raken-
nusperinteen  merkittävyyttä.  Luokka
T esittää maaseutumaista teollista toi-
mintaa  varten  rakennetun  kohteen,
joka on ympäristössään merkittävä.
2. Arvoluokitus
I = suojeltu lailla tai valtakunnallisesti mer-
kittävä
II  =  erittäin  merkittävä,  alkuperäisyysaste 
suuri
IIv = erittäin merkittävä, alkuperäisyysaste 
vähentynyt tai ympäristökokonaisuus kärsi-
nyt
III = merkittävä, alkuperäisyysaste suuri
IIIv = merkittävä, alkuperäisyysaste vähen-
tynyt tai ympäristökokonaisuus kärsinyt
Osana  korkeinta  luokitustasoa  ovat
valtakunnallisesti merkittävät rakenne-
tut  kulttuuriympäristöt:  rakennukset,
rakennusryhmät  ja  ympäristökoko-
naisuudet.  Ne  on  määritelty  Museo-
viraston  luettelossa  6.2.2004  ja  ym-
päristöministeriön  ja  Museoviraston
julkaisussa v. 1993. Niiden tunnuksena
julkaisussa on ”valtakunnallisesti mer-
kittävä”.
Erittäin merkittävä arvo on annet-
tu  kohteelle,  jonka  historiallinen  ja  /
tai rakennustaiteellinen arvo on paikal-
lisissa oloissa harvinaisen suuri. Siksi se
on luokkana vähemmän käytetty kuin
luokka merkittävä. Merkittävyyskritee-
ri  on  suhteessa  kohteen  edustamaan
asumis- tai rakennustyyppiin eikä kaik-
kiin  muihin  saman  arvoluokituksen
kohteisiin.
Alkuperäisyysasteen  vähentymi-
nen tarkoittaa rakennetun ympäristön
huonontumista  purkamisen  tai  lisära-
kentamisen vuoksi sekä yksittäisen ra-
kennuksen  tyyliä  heikentäviä  lisäosia,
materiaalivalintoja  ja  aukotuksia  sekä
hyvin  heikkoa  kuntoa.  Kriteeriä  on
käytetty sitä herkemmin mitä merkittä-
vämmästä kohteesta on kysymys.
Rakennussuojelu
Rakennusperintöä  on  Tampereella
suojeltu  lähinnä  asemakaavamääräys-
ten avulla. Aitolahden ja Teiskon alu-
eilla asemakaavoja on kuitenkin hyvin
vähän, eikä niissä ole suojelumääräyk-
siä.  Siten  rakennussuojelu  on  koko-
naan omistajien toimenpiteiden varas-
sa. Tiloilla ja rakennuksissa, joissa vielä
on alun perin rakennuksille tarkoitet-
tua  toimintaa,  rakennusten  pitäminen
kunnossa  ja  niin  myös  rakennusten
suojelu on  luontevaa. Muissa  tapauk-
sissa  omistajan  kulttuuritahto  ja  halu
taloudelliseen panostukseen on raken-
nussuojelun kannalta ratkaiseva asia.
Ympäristöministeriö  ja  Museovi-
rasto  ovat  määritelleet  valtakunnalli-
sesti  merkittävät  kulttuurihistorialliset
ympäristöt vuonna 1993. Pirkanmaan
liitto  esitteli  alueensa  merkittävimmät
kulttuurimaisemat  ja  rakennetut  kult-
tuuriympäristöt  vuonna  2006.  Ne  on
lueteltu  Aitolahden  ja  Teiskon  esitte-
lyteksteissä.
Kirkkojen  suojelu  perustuu  kirk-
kolakiin, jonka perusteella on suojeltu
varsinaisesti ennen v. 1917 rakennetut
evankelis-luterilaiset  kirkot  ja  käytän-
nössä muutkin.
Tätä  julkaisua  voidaan  käyttää
arvottamaan  Aitolahden  ja  Teiskon
rakennuskantaa  kaavoituksen  ja  lupa-
valvonnan  tarpeisiin.  Julkaisu  ei  kui-
tenkaan sisällä yksiselitteisesti kaikkea
suojelemisen arvoista rakennuskantaa,
koska koko aluetta ei ole voitu käydä
systemaattisesti läpi. Julkaisun pohjana
oleva inventointiaineisto on paperiko-
pioina yhdyskuntatuotannon kirjastos-
sa; uusimmat vuoden 2007 inventoin-
nit on tehty jo sähköisiin tiedostoihin.
Painetut lähteet:
Pirkanmaan  kulttuurihistorialliset  kohteet, 
Tampereen seutukaavaliitto, Tampere 1990
Pirkanmaan maisema-alueet ja kulttuuriym-
päristöt, Pirkanmaan liitto, Tampere 2006
Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakun-
nallisesti  merkittävät  kulttuurihistorialliset 
ympäristöt, Ympäristöministeriö ja Museovi-
rasto, Helsinki 1993
Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja 
luonnonsuojelu, Tampereen kaupungin kaa-
voitusvirasto, Tampere 1986
Tampereen  kantakaupungin  rakennuskult-
tuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäris-
tötoimi kaavoitusyksikkö, Tampere 1998

---

0
Aitolahden  alue  ulottui  kunta-aikana
Kumpulasta  Aitoniemeen.  Nykyisin
Aitolahdesta  puhuttaessa  eteläraja  ra-
joittuu valtatiehen 9. Aitolahden kuu-
si  kylää  ovat  Aitoniemi,  Hirviniemi
(Hirvenniemi),  Laalahti,  Nurmi,  Palo
ja Sorila.
Vanhinta Aitolahtea ovat hiilipus-
sit, joita on löydetty Näsijärven ranta-
kallioilta. Ne tunnettiin pitkään maail-
man vanhimpina eliöjäännöksinä.
Mahdollisesti  kampakeraamiselta
ajalta (3000-1800 eKr.) olevia tasatalt-
toja  ja  kourutaltta  on  löydetty  Hirvi-
niemestä,  Nurmista  ja  Palon  kylästä.
Ne  kertovat  alueen  varhaisimmasta
asutuksesta.
Alueen  nimistössä  on  myös  viit-
teitä  historiasta.  Pakanuuden  aikaisiin
paikannimiin viittaa Junkkari, joka on
ollut lappalaisten jumalia. Kupin lähtö-
kohtana lienee ollut vironkielinen sana
kupias,  suomen  vouti.  Aitoniemen
Ristiniemeen  liittyy  kertomus,  jonka
mukaan sinne on tuotu lapsia kasteelle
Pirkkalan papin käydessä paikalla.
Nimistön  kiistakapula  on  ollut
Hirviniemi,  jota  paikalliset  kutsuvat
perinteisesti  Hirvenniemeksi.  Molem-
pia  muotoja  on  käytetty  virallisissa
asiakirjoissa.  Maarekisteriin  on  vähi-
tellen  vakiintunut  muoto  Hirviniemi,
jonka  vuoksi  sitä  käytetään  nykyisin
myös kartoissa.
Vanhimmat viralliset tiedot alueen
taloista ovat vuoden 1540 maakirjoista,
joihin on merkitty verovelvolliset talot
veroyksikköineen. Messukylän emäpi-
täjän Aitolahden alueella oli kuudessa
kylässä noin 30 kantatilaa.
1. Aitoniemen kylässä oli kolme kan-
tatilaa: Kupi, Sikka ja Juho Loiman tila
eli  Aitoniemi.  Kupi  tunnettiin  myös
Harana. Sikka hävisi 1550-luvun alus-
sa.
2. Hirvenniemen kylässä oli kuusi kan-
tatilaa:  Ruokonen,  Keso,  Kiikkinen,
Kölli, Junkkari eli Käkkä sekä Lampu.
3.  Laalahden  kylässä  oli  kaksi  kanta-
tilaa,  joista  toinen  nähtävästi  liitettiin
kantatilaan Laalahti.
4. Nurmin kylässä oli seitsemän kanta-
tilaa: Juopo, Kovapää, Kokki, Ketara,
Mikkola, Nattari ja Nivari, joka 1570-
luvulla yhdistettiin Ketaraan.
5.  Palon  kylässä  oli  myös  seitsemän
kantatilaa:  Partola,  Utukka,  Hempura
eli  Rahola,  Rekola  eli  Sälli,  Holvasti,
Rentto ja Niilo Raholan tila. Viimeksi
mainittu hävisi jo 1550-luvulla. Rentto
liitettiin Rekolaan 1680-luvulla.
6. Sorilan kylässä oli kuusi kantatilaa:
Sorri  eli  Marttila,  toinen  Sorri  (joka
liitettiin  myöhemmin  Kulkkaaseen),
Korpi,  Juudas  eli  Peukunen,  toinen
Juudas (hävisi hyvin pian) ja Pekan tila
(yhdistettiin toisiin tiloihin 1500-luvun
lopulla).  Kulkas  esiintyy  maakirjassa
vasta v. 1553.
1800-luvulla Kiikkinen, Kölli, Ketara,
Mikkola ja Korpi kuuluivat Hatanpään
kartanoon.
Pääosa  tiloista  on  edelleen  ole-
massa.  Melkein  kaikki  kantatilat  voi-
daan vieläkin erottaa sekä kartalta että
maastosta. Pitkä ja yhtenäinen historia
on edesauttanut vanhan rakennuskan-
nan  ja  miljöön  säilymistä  kauan  asu-
tuilla talonpaikoilla.
Tampereen läheisyys ja laivaliiken-
teen kasvu toivat Näsijärven rannoille
myös  kesäasutusta.  Varsinkin  1900-
luvun  vaihteen  vahva  taloudellinen
kehitys antoi mahdollisuuden suurten,
Tampereen  parhaiden  arkkitehtien
suunnittelemien  huviloiden  rakenta-
miselle. Ne ovat vielä valtaosin jäljellä
rantojen komistuksena.
Aitolahden  alueen  kylät  panivat
vuonna  1918  vireille  itsenäistymisen
Messukylän seurakunnan alaisuudesta.
Vuoden  1924  alusta  Aitolahti  muo-
dostui  omaksi  kunnakseen  ja  seura-
kunnakseen.  Vain  42  vuotta  kestänyt
itsenäinen  kausi  päättyi  vuonna  1966
liittymiseen  Tampereen  kaupunkiin.
Itsenäisen  ajan  tuloksena  alueelle  ra-
kentuivat  kuitenkin  sekä  kirkko  että
kunnantalo.
Liittymisen  jälkeen  olleet  voi-
makkaat  odotukset  alueen  pääsystä
mukaan kaupungin rakentamisaaltoon
eivät  sellaisenaan  toteutuneet.  Kau-
punkirakenteen  laajeneminen  Aito-
lahteen päin alkoi kaakosta, valtatien 9
eteläpuolelta. Kumpulan ja Olkahisten
kaupunginosat  ovat  jo  hyvin  pitkälle
rakentuneet. Parhaillaan menossa ole-
va Nurmin ja Sorilan alueiden osayleis-
kaavoitus  tuo  uudisrakentamisen
lähelle  vanhoja  asuinpaikkoja.  Niille
onneksi kaupungin vyöry ei alkanut jo
1960-  ja  1970-luvuilla,  jolloin  vanhan
rakennuskannan arvostus oli aivan eri
tasolla kuin tänä päivänä.
Ympäristöministeriö  ja  Museovi-
rasto  ovat  määritelleet  valtakunnalli-
sesti  merkittävät  kulttuurihistorialliset
ympäristöt  vuonna  1993.  Aitolahden
alueelta  niihin  kuuluvat  Aitolahden
kirkko  ja  tapuli.  Pirkanmaan  liiton
vuoden  2006  selvityksen  mukaan
Aitolahden
kulttuurihistoriallisesti
merkittäviä  kohteita  ovat  Sorilanjoen
kulttuurimaisema ja Hirviniemen kult-
tuurimaisema.
Aitolahden  alueen  rakennuskult-
tuurin  erityispiirteenä  voi  pitää  satoja
vuosia vanhojen talonpaikkojen suurta
määrää.
AITOLAHDEN HISTORIAA JA 
RAKENNUSKULTTUURIA

---