Aristoteles
perusopetuksen 6.
–
7. vuosiluokkien elämänkatsomustiedon opetuksen virikemateriaali
Roolijako:
Kertoja: Esko Salminen
Aristoteles: Juhani Laitala
Aristoteleen isä: Jaakko Kytömaa
Mies: Ari Kallio
Ksenokrates: Erkki Hulkki
Akatemialainen: Marek Urbanski
Platon: Martti Järvinen
Oppilas: Timo Tuominen
Aristoteleen vaimo: Kristiina Halttu
Käsikirjoitus ja ohjaus: Erkki Hulkki
Äänileikkaus: Kai Rantala
Äänitteen osa 1: (kesto 8:00)
Aristoteles lapsena
Kertoja
Aristoteles syntyi 2390 vuotta sitten eli vuonna 384 eaa. nykyisessä Pohjois-Kreikassa
sijaitsevassa Stageiran pikkukaupungissassa. Aristoteleen isä (Nikomakhos) oli
Makedonian kuninkaan, Aleksanteri Suuren isoisän) henkilääkäri, joten Aristoteleella oli
pienestä pitäen läheinen suhde hallitsijaperheeseen. Aristoteleen äiti (Festis) kuului myös
tunnettuun lääkärisukuun. Aristoteleen koti oli sekä sivistynyt että vaikutusvaltainen.
Kohtaus 1
Aristoteleen isä: Katso miten tämän eläimen jalkanivel toimii: jalkaluun pää on kuin pallo ja
se liikkuu luisessa onkalossa ja luun päällä oleva lihas liikuttaa jalkaa näin vetäen sitä
koukkuun.
Aristoteles: Miksi jalassa on tuollainen taipuva nivel?
Aristoteleen isä:
Jalan on taivuttava, jotta sillä voisi kävellä ja juosta. Ojenna kätesi. Noin.
Koukista nyt kätesi. Jännitä kovempaa, niin huomaat lihaksen, joka vetää kättäsi
koukkuun.
Aristoteles:
Onko kaikilla elämillä samanlainen mekanismi .
Aristoteleen isä:
Joillakin on, mutta eläinten ja ihmisten luut poikkeavat niin paljon
toisistaan, että niitä ei voi verrata.
Aristoteles:
Mielenkiintoista.
Kertoja
Kiinnostus luonnontutkimukseen oli kodin ja suvun perintöä. Aristoteleen säilyneestä
tuotannosta suuri osa käsitteleekin eläintieteellisiä kysymyksiä. Aristoteles jäi nuorena
orvoksi. Kun hänen holhoojansa (Proksenos) huomasi pian nuoren Aristoteleen
poikkeuksellisen lahjakkuuden; hän päätti lähettää tämän Kreikan kuuluisimpaan ja
parhaimpaan oppilaitokseen: Platonin filosofikouluun Akatemiaan. Akatemia oli pari
vuosikymmentä kestäneen toimintansa aikana saavuttanut mainetta ympäri sen aikaista
kreikkalaismaailmaa ja kerännyt piiriinsä sekä tieteellisesti että poliittisesti kunnianhimoisia
oppilaita. 17-vuotiaana Aristoteles matkusti Ateenaan, oman aikansa kulttuurimetropoliin,
ja aloitti opinnot Platonin Akatemiassa, jossa hän sai tuon parhaan mahdollisen
koulutuksen.
Kohtaus 2
Saapuminen Ateenaan
–
Aristoteles nuorena
Ääni:
Kadun ja ihmisen ääniä.
Aristoteles:
Anteeksi, mutta missä on Platonin Akatemia?
Mies:
Näetkö tämän tien päässä olevan rakennuksen?
Aristoteles:
Näen.
Mies:
Pylväikköjen keskellä on Akatemian sisäänkäynti.
Aristoteles:
Paljon kiitoksia neuvoistanne.
Mies:
Onkos Akatemiassa pidot?
Aristoteles:
Ei tietääkseni.
Mies:
No miksi olet pukeutunut noin hienoon viittaan ja tuoksut hyvältä.
Aristoteles:
Nämä ovat vaatteeni, joissa aina kuljen.
Mies:
No mikäs sinusta sitten isona tulee?
Aristoteles:
En tiedä vielä… ehkä filosofiaan perehtynyt hovimies
Mies:
No onnea sitten vaan.
Aristoteles:
Kiitos
I KESKUSTELUKOHTA (3:16)
kuka oli Platon
minkälainen oli Aristoteleen koti/perhe/lapsuus
kuka lähetti Aristoteleen Platonin akatemiaan
Kertoja
Filosofi Platonin vuonna 388/7 ennen ajanlaskun alkua perustamaa Akatemiakoulua voisi
ehkä kutsua Euroopan ensimmäiseksi yliopistoksi. Opinnot Akatemiassa eivät rajautuneet
vain filosofiaan, vaan niihin sisältyi matematiikkaa, tähtitiedettä ja lääketiedettä.
Opiskelijoita tuli Akatemiaan myös ulkomailta, mikä kertoo sen arvostuksesta ja suosiosta
(Askelten ääni tulee sisään.)
Opintojen aloittaminen Akatemiassa
Äänet:
Aristoteles astuu sisään (askeleet) tilaan, jossa puheensorinaa, jonka seasta alkaa
nousta keskustelu. (Näyttelijät tekevät kohtauksen eteen feidaus-dialogin.)
Kohtaus 3
Ksenokrates:
Missä nämä ideat sitten ovat?
Akatemialainen:
Niin, niin, mutta ideat ovat ikuisia ja muuttumattomia.
Ksenokrates:
Mutta …jos pöydästä leikataan yksi jalka pois, niin eikö silloin pidä olla myös
kolmijalkaisen pöydän idea?
Akatemialainen:
Nyt ajattelet ideoita tämän maailman kautta
–
ideat ovat ideamaailmassa
valmiina ja kaikki mitä näet on heijastusta ideamaailmasta. Eli tämä silmin havaittava
todellisuus ei ole syvintä ja aidointa.
Ksenokrates:
Missä se ideamaailma sitten on?
Akatemialainen:
Ideamaailma on saavutettavissa ainoastaan järjellä eli ajattelun tuloksena.
Tämä aistein havaittava maailma on vain näennäisyyttä (doxa).
Etko sinä ole vielä kuullut Platonin luolavertausta?
Ksenokrates:
En.
Akatemialainen:
Sinä olet ollut täällä jo kaksi kuukautta, etkä ole vielä…
Aristoteles
(rykäisee): Anteeksi. Minne voin ilmoittautua saapuneeksi?
Akatemialainen:
Ksenokrates vie tämä hyvin pukeutunut uusi oppilas asuntojen puolelle.
Ksenokrates:
Selvä. Mennään.
Kertoja
(Äänet: kertojan taustalla Aristoteleen askelten äänet)
Aristoteles menestyi opinnoissaan Akatemiassa erinomaisesti. Aristoteles kehitti
itsenäisen ajattelutapansa niissä useissa väittelyissä, joita hän kävi Platonin kanssa
kahdenkymmenen vuoden aikana. Vaikka Aristoteles puolusti omia näkemyksiään
opintojensa alusta lähtien Platon arvosti lahjakkainta oppilastaan, kuten hänen opettajansa
Sokrates aikanaan arvosti häntä.
Tiivistetysti voisi sanoa, että Platonin filosofian pohjana ja kulmakivenä on ideaoppi, joka
sitoo yhteen hänen filosofiansa muita aineksia. Ideaopin mukaan maailmassa tosiolevaista
eli todellista on vain niin sanottu ideoiden maailma. Ideoiden maailmaan kuuluvat kaikkien
asioiden
–
niin tuolin, hevosen, talon kuin hyvän ja kauniinkin
–
perimmäiset olemukset.
Näitä olemuksia Platon kutsuu ideoiksi ja yhdessä ne muodostavat oman näkymättömän
todellisuutensa eli ideamaailman.
Se maailma, jonka me näemme ja havaitsemme, yksittäiset tuolit ja hevoset, on Platonin
mukaan vain pelkkää heijastusta ideoiden maailmasta. Näkemämme maailma ei siis ole
todellinen samassa mielessä kuin tuonpuoleinen ideamaailma, joka on Platonin ajattelussa
ikuinen ja muuttumaton.
Aristoteles sen sijaan esittää, että hevonen ja tuoli ovat todellisuudessa sellaisia kuin ovat
ilman ideoitakin. Ihmisen käyttämä kieli muodostaa yleiskäsitteet, jotka ovat
samankaltaisessa roolissa kuin Platonin ideat. Platonin ideat ja Aristoteleen yleiskäsitteet
antavat asioille ja olioille nimiä.
Aristoteles kieltäytyy uskomasta tuonpuoleiseen ideamaailmaan. Aristoteleelle maailma oli
yksi kokonaisuus. Hän ei olettanut erikseen tätä maailmaa ja tuonpuoleista. Aristoteles
palautti aistein havaittavan maailman tutkimuksen kohteeksi. Samalla hän palautti
aistihavaintojen arvon.
Platonin ja Aristoteleen eron voisi kiteyttää siten, että siinä missä Platon puhui
näkymättömistä ideoistaan, Aristoteles tarkasteli ympärillä olevaa todellisuutta.
Aristoteleen omat käsitykset ja ajatukset kehittyivät vasten Platonin oppeja.
Yhdessä Platonin ja Aristoteleen jälkeensä jättämät kirjalliset teokset muodostavat
merkittävän osan filosofian historiallisesta perustasta.
II KESKUSTELUPAIKKA (8:00)
minkälaisia ovat Platonin ideat olemassaolon näkökulmasta(näkyviä, materiaalisia
vai…)
mikä on Platonin ajattelun/filosofian perusta?
mikä on Aristoteleen ja Platonin ero filosofisesta näkökulmasta
Äänitteen osa 2: (kesto 11:38)
Kertoja
Aristoteles pysyi Akatemiassa Platonin kuolemaan (347 eKr.) asti.
Akatemiassa olon viimeisinä vuosina näkemykset opettajan ja oppilaan välillä alkoivat
erota toisistaan.
Eräänä päivänä kun Aristoteles saapui kävelyretkeltään, hänet ohjattiin suoraan Platonin
luokse.
Kohtaus 4
Platon & Aristoteles
Platon:
Missä olet ollut?
Aristoteles:
Olin keräämässä kasveja.
Platon:
Miksi kulutat aikaasi kasvien keräämiseen?
Aristoteles:
Kasveja keräämällä selvitän kasvien ominaisuuksia - välttämättömiä ja
satunnaisia sekä niiden keskin
äisiä suhteita. Katso esimerkiksi näitä kahta kasvia…
Platon:
Pistä kasvit takaisin koriisi. Oletko unohtanut, että tämä on Akatemia, eikä mikään
kasvitarha.
Aristoteles:
En ole unohtanut. Ajatuksesi ideamaailmasta on herättänyt minussa uusia
kysymyksiä.
Platon:
En ole kuullut sinun pitkään aikaan opetuskeskusteluissasi puhuvan
ideamaailmasta, joka on kaiken ajattelun ja filosofian pysyvin perusta.
Aristoteles:
En voi ohittaa tätä konkreettista maailmaa, joka on täynnä tutkimattomia
alueita.
Platon:
Roskaa! Näkö, kuulo ja kosketusaistein havaittava todellisuus on vain
näennäisyyttä, joka häilyy olemisen ja olemattomuuden välimailla. Ideamaailma on
ehdottoman lainalainen, säännönmukainen ja se on tavoitettavissa vain ajatuksella.
Aristoteles:
Akatemiassa annetut todistukset ideoiden maailmasta ja sekä niiden tavasta
olla olemassa eivät ole vakuuttavia.
Platon:
Nyt sinä puhut kuin luolaihminen, joka on kahlittu kasvot luolan seinään päin ja
näet kaiken mitä luolan suulla tapahtuu vain varjoina seinillä. Jos luolan suulla seisoo
hevonen näet siitä vain epäselvän hevosen muotoisen varjon. Ymmärrätkö, et näe mitä
ulkona valossa todella tapahtuu tai millaisia esineet ja olennot oikeasti ovat.
Aristoteles:
Entä jos emme tarkastele asiaa luolavertauksen avulla?
Platon:
Kautta koiran. Kun olet luolaihmisen tilassa, niin luulet, että nuo varjot ovat todella
olemassa olevia asioista.
Aristoteles:
Luolavertauksesi on puhutteleva ja siitä varmasti tullaan puhumaan
akatemiassa pitkään, mutta en ole vakuuttunut näiden ideoiden suhteesta tähän aistein
havaittaviin olioihin. Jos tämän todellisen maailman lisäksi on olemassa toinen
–
yliaistillinen, näkymätön ideoiden maailma, niin mikä on näiden kahden eri maailman
suhde? Ajatellaanpa vaikka keksimääsi hyvän ideaa eli hyvän todellista olemusta. Tuleeko
mattojen kutojasta tai lääkäristä parempia jos hän tutustuvat hyvän ideaan?
Platon:
Älä katsele varjoja luolan seiniltä, vaan keskity ideoiden saavuttamiseen. Lähesty
ideoita ajatuksillasi, käytä pelkkää ajatustasi ja yritä saada selville asioiden puhdas olemus
–
riippumattomasti silmistä, korvista ja ylipäätänsä koko ruumiista, koska ne häiritsevät ja
estävät sielua pääsemästä käsiksi totuuteen ja viisauteen. (Faidon-dialogista)
Aristoteles:
Ideoiden avulla ei voi kuitenkaan selittää tämän konkreettisen maailman
tosiasioita, kuten kasvua ja muutosta. Kuinka esimerkiksi siemenestä tulee kasvi? Kuinka
siemenen idea voisi muuttua kasviksi?
Platon:
En ymmärrä kiinnostustasi muutokseen.
Aristoteles:
Ensimmäinen filosofi Thales oli jo viisi sukupolvea sitten kiinnostunut
muutoksesta.
Platon:
Thales latrasi sen veden kanssa ja se ei johtanut häntä mihinkään muuhun kuin
harhaiseen oletukseen, että kaikki on vettä. Sinä tarkastelet ideamaailmaa konkreettisen
maailman kautta käyttämällä silmiäsi ja korviasi.
Aristoteles:
Niin koska se on…
Platon:
Usko nyt tämä konkreettinen maailma ei voi olla tiedonkohteena. Todellinen tieto
voi kohdistua vain ideoihin.
Aristoteles:
Minusta ongelma on tämä: jos on olemassa tämän aistittavan maailman ohella
toinen yliaistillinen ideoiden maailma, niin mikä on näiden kahden maailman keskinäinen
suhde
–
miten ne kiinnittyvät toisiinsa?
Platon:
Aistimaailma jäljittelee ideamaailmaa ja tulee näin osallisiksi niistä.
Aristoteles:
Sanoo kuka?
Platon:
Minä.
Aristoteles:
Sinun sanasiko meillä on takeena siitä, että ympärillä oleva maailma on vain
ideamaailman heijastetta?
Platon:
Kyllä.
Aristoteles:
Vai niin.
III KESKUSTELUKOHTA (12:47)
–
jos halutaan pohtia Aristoteleen ja Platonin
keskustelua
Kertoja
Platonin ideoiden maailma muistuttaa uskonnollista ajattelua, siinä todellinen ja aito ovat
jossakin tuonpuoleisessa, aistien ulottumattomissa. Aristoteleen maailmankuva oli
tieteellisempi, hänen mukaansa olemassa olevaa on vain se, minkä voimme havaita.
Näiden kahden filosofin suhdetta ja eroa kuvaa hyvin erään heidän väittelynsä loppu.
Platon kysyy Aristoteleelta:
”Miten voit hylätä opettajasi ajatukset ja ajatella aivan omin
päin? Aristoteles vastaa: ”Opettaja on minulle arvokas, mutta totuus on vieläkin
arvokkaampi.”
(tauko)
Aristoteles loi perustan myös biologialle, eritoten sen eläintieteelliselle osalle. Hän pohjusti
merkittävästi politiikan- ja talouden teoriaa ja hahmotteli psykologista ja esteettistä eli
taiteen tutkimusta. Myös Aristoteleen fysikaaliset ja tähtitieteelliset näkemykset pysyivät
satojen vuosien ajan länsimaisen luonnonkuvan / maailmankuvan perustana.
IV KESKUSTELUKOHTA (14:00)
mikä Aristoteleen ja Platonin keskustelussa herätti kysymyksiä / ajatuksia
minkälainen on Platonin luolavertaus
miten Platonin ideat saavutetaan?
(Välike
: merimatka aaltoja, tuulta huutoja…)
Kertoja
Akatemiasta lähdettyään Aristoteles asui Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella,
missä hän aloitti järjestelmällisen perehtymisen luonnontieteisiin sekä eläintieteeseen.
Vähässä-Aasiassa hän meni naimisiin sikäläisen hallitsijan sukuun kuuluneen naisen
kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin (vuonna 343 eKr.) kutsui Aristoteleen kuningas
Filippos II opettamaan 13-vuotiaasta Aleksanteria, josta tuli myöhemmin suuri
maailmanvalloittaja Aleksanteri Suuri. Aristoteles opetti Aleksanteria kolme vuotta.
Sitten Aristoteles palasi takaisin Ateenaan. Hänen maineensa alkoi kasvaa. Platonin
Akatemiakouluun Aristoteles ei halunnut enää mennä vaan perusti oman koulun,
Lykeionin. Koulu oli paikassa, jossa sofistit eli viisauden opettajat ja reettorit eli puhetaidon
opettajat olivat perinteisesti viihtyneet. Samalla paikalla oli myös vanha mestari Sokrates
viihtynyt. Lykeionin aikaan sijoittuu Aristoteleen tuotteliain vaihe. Tänä aikana hän oli myös
maineensa huipulla; keikarimaisesti pukeutuvalla mestarifilosofilla oli Sokratekseen ja
Platoniin verrattavissa oleva vaikutus ympäristöönsä.
Omassa koulussaan Aristoteles opetti mielellään samalla kun käveli oppilaidensa kanssa
koulun julkisilla käytävillä. Aamupäivisin hän piti läheisimmilleen, filosofiaan ja
tutkimukseen vakavasti suhtautuville oppilailleen oppitunteja logiikasta, tieteenteoriasta,
metafysiikasta eli ”ensimmäisestä filosofiasta”, eri luonnontieteistä, etiikasta, politiikasta,
puhetaidosta ja runousopista. Aristoteleen koulu oli hengeltään yhtenäisempi kuin Platonin
akatemia. Lykeion oli kuin yliopisto tai tieteellinen instituutio, jossa opettajilla oli oma
kirjasto, mikä oli uutta tuohon aikaan.
Iltapäivisin Aristoteles piti laajemmalle yleisölle suunnattuja yleistajuisia luentoja, joilla hän
kehotti harrastamaan filosofiaa ja jotka käsittelivät erilaisia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä.
Kuulijat lienevät olleet enimmäkseen nuoria miehiä, jotka yrittivät hankkia itselleen
valmiuksia poliittisella uralla menestymiseen.
Jaha, iltapäivän opetus on juuri alkamassa.
Kohtaus 5
Aristoteles opettaa
Aristoteles:
Ole hyvä Trikalon. Mistä kysymyksestä haluat keskustella?
Oppilas:
Kysymykseni liittyy traakialaisiin, jotka ovat siis ulkomaalaisia orjia. Nämä
tuntemani traakialaiset orjat olivat asuneet pitkään entisen isäntänsä omistamassa
majassa. He olivat tunnollisia työntekijöitä, mutta uusi maanomistaja hääti traakialaiset
taivas alle ainoastaan siksi että he ovat uuden isännän mukaan barbaareja. Yritin puhua
traakialaisten puolesta, vedoten heidän tunnollisuuteensa entisen isäntänsä alaisina,
mutta uusi maanomistaja ei suostunut edes kuuntelemaan puhettani ja kysyi vihaisena,
että olenko minäkin traakialainen.
Aristoteles:
Jos aiomme ratkaista tämän ongelman, niin ensiksi täytyy perehtyä ongelman
perusteisiin ja rakenteeseen. Ongelmien ratkaiseminen on kuin solmun avaamista; solmu
ei aukea, jos ei tiedä miten se on tehty.
Oppilas:
Olisit nähnyt maanomistajan vihan traakialaisia kohtaan. Traakialaisten orjien ja
maanomistajan ongelma tuntuu aika tiukalta solmulta.
Aristoteles:
Tällainen vallan väärinkäyttö on vahingollista molemmille osapuolille
–
kuten
tässäkin, orjalla ja isännällä voisi olla yhteinen etu; ihmisyhteisön toimivuus vaikuttaa
suuresti kotitalouden ilmapiiriin. Jonkintasoinen ystävyys yhdistäisi heitä ja he voisivat
kahden kesken sopia asemansa suhteessa toisiinsa
–
orjana ja maanomistajana.
Tämän ongelman ratkaiseminen oikeudenmukaisesti parantaa ja edistää kaikkien
viihtyvyyttä ja elämää.
Oppilas:
Mikä on Aristoteles solmun ydin?
Aristoteles:
Solmun ydin on se, että isäntä ei tunne henkilökohtaisesti yhtään traakialaista
siksi hän toimii ennakkoluulojensa ja kuulopuheiden pohjalta ja häätää heidät pois. Käsitys
traakialaisten barbaarisuudesta perustuu ulkomaalaisuuteen sekä käsitykseen siitä että he
(dionyysisissä) juhlissaan juovat liian paljon viiniä ja olutta. Ulkomaalainen herättää aina
tuntemattomuudellaan ja erilaisilla tavoillaan enemmän pelkoa kuin uteliaisuutta. Toiseksi
ulkomaalaisten erilainen käytös kyseenalaistaa omat tapamme, siksi reaktiomme on
useammin torjuva kuin kiinnostunut.
Oppilas:
Miten minä saan maanomistajan näkemään asian juuri tuolla tavalla?
Aristoteles:
Vetoamalla hänen järkeensä.
V KESKUSTELUKOHTA (19:38)
kuka on nähnyt elokuvan Aleksanteri
–
elokuvaa voisi käyttää ajankuvana
kuka on Aristoteleen kuuluisin oppilas
miten Aristoteles mieluiten opetti
traakialainen edustaa tarinassa erilaisuutta
–
keskustelu tämän päivän erilaisuus-
kysymyksistä
Äänitteen osa 3: (kesto 9:27)
Kertoja
Jatkuva osa Aristoteleen laajaa työtä oli tarkoitusperien eli päämäärien pohtiminen.
Päämääräkeskeisyys on tärkeässä asemassa Aristoteleen ajattelussa.
Aristoteleen käsitys luonnosta ja ihmisestä on läpikotaisin teleologinen eli siinä oletetaan
että kaikki pyrkii kehittymään kohti jotakin päämäärää. Olioiden ja asioiden lopullinen
selitys on päämäärässä, jota ne palvelevat. Aristotelesta kiinnostaa se, mitä asioista ja
olioista on tulossa. Munan selityksenä on kana, siemenen selityksenä on kukka ja
tiiliskiven selityksenä talo.
Aristoteleen mukaan ihmisen elämän päämääränä on onnellisuus tai tarkemmin sanottuna
onnistunut elämä. Aristoteles käyttää käsitettä eudaimonia, joka ei tarkoita yksittäistä
hetkeen liittyvää onnenhetkeä, vaan yleistä menestyksellisyyttä elämässä. Onnellisuus on
Aristoteleelle aktiivista toimintaa.
Aristoteleen lämmin elämänläheisyys on kaukana kristillisestä ajattelusta, joka asettaa
ihmisen päämäärän kuoleman esiripun taakse tuonpuoleiseen. Aristoteleen käsittämä
korkein hyvä on tässä elämässä saavutettavaa onnellisuutta.
VI KESKUSTELUKOHTA (21:15)
mikä on keskeisessä asemassa Aristoteleen ajattelussa
mitä tarkoittaa teleologisuus Aristoteleen ajattelussa
mitä Aristoteles tarkoittaa onnellisuudella (eudaimonia)
Kertoja
Aristoteles kirjoitti uskomattoman monista eri aihepiireistä. Hän kirjoitti laajoja katsauksia
oikeuskäytännön historiaan ja sivistykselliseen historiaan. Hän synnytti useita nykyisistä
tieteenaloista, kuten mm. biologian ja logiikan. Hän oli myös ensimmäinen ajattelija, joka
yritti antaa tieteille systemaattisen luokituksen. On vaikea nimetä tiedonalaa, jolla
Aristoteles ei työskennellyt, kerännyt aineistoa ja osoittanut suuntaa tuleville tutkimuksille.
Kohtaus 6
Aristoteles ja hänen vaimonsa
Aristoteleen vaimo:
Olet tehnyt pitkään työtä noiden papyrysten parissa
–
mitä tutkit?
Aristoteles:
Tutkin hyveitä ja niihin liittyviä toimintoja sekä hyvän elämän kysymyksiä.
Vaimo:
Mikä on saanut sinut pohtimaan noita kysymyksiä?
Aristoteles:
Olen miettinyt mihin ihminen luonnostaan pyrkii ja ennen kaikkea mikä on
ihmiselle hyväksi.
Vaimo:
No mikä se on?
Aristoteles:
Ihmiselle parasta on elämä järjen mukaan, koska se on ihmiselle eniten
ominaista.
Vaimo:
Miten perustelet sen?
Aristoteles
: Veitsen tehtävä on leikata – eikö?
Vaimo:
Kyllä.
Aristoteles:
Mitä terävämpi veitsi sitä paremmin se leikkaa ja silloin se täyttää parhaiten
sille annetun tehtävän. Sama pätee huilunsoittajaan, jonka tehtävä on soittaa huilua…
Vaimo:
. ja mitä taitavammin hän soittaa huilua sen paremmin hän täyttää tehtävänsä
Aristoteles:
Juuri näin. Ja koska vain ihmisellä on kyky ajatella, niin se tarkoittaa, että vain
ihminen pystyy elämään järkensä ohjaamana.
Vaimo:
Ja järjen ohjaama elämä on parasta elämää ihmiselle vai?
Aristoteles:
Juuri näin. Järjen avulla ihminen voi punnita ääripäiden keskeltä keskitien?
Vaimo:
Mitä tarkoitat keskitiellä?
Aristoteles:
Hyve syntyy suhteessa kahden ääripään muodostamaan paheeseen.
Rohkeuden hyve on saadaan selville siten, että janan toiseen päähän asetetaan pelkuruus
ja toiseen päähän uhkarohkeus ja näiden keskivälissä on rohkeuden hyve. Samoin
saamme selville anteliaisuuden hyveen asettamalla toiseen päähän tuhlailevaisuuden ja
toiseen ahneuden. (harjoitustyö ryhmässä tästä)
Vaimo:
Nyt ymmärrän
–
järjen avulla ihminen löytää oikeat hyveet ja käyttäytymisen.
Aristoteles:
Järki on ihmisen jumalallisen ainesosa
–
sen avulla ihminen punnitsee asioiden
keskivälin.
Vaimo
: Minkä nimen annat tälle kirjoitukselle?
Aristoteles:
Nikomahkoksen etiikka - kirjoitan tämän sairaalle pojallemme.
Vaimo:
Miksi?
Aristoteles:
Haluan antaa hänelle hyvään elämään tarvittavat ajatukset, joiden avulla hän
voi käyttää järkeään päämääriensä saavuttamiseksi.
Vaimo:
Poikamme on hyvin huonossa kunnossa ja en tiedä ehtiikö hän koskaan…
Aristoteles:
Kirjoitan silti kirjoituksen valmiiksi. (Sulkakynän ääni)
Kertoja
Nikomahkoksen etiikan Aristoteles kirjoitti viimeisinä vuosinaan ja omisti sen pojalleen,
joka kuoli hyvin nuorena. Kirjassaan Aristoteles keskittyy hyveiden opettamiseen ja
hahmottelee näin hyvän elämän pääpiirteitä. Se on Aristoteleen huolitelluimpia kirjoituksia
ja sisältää jokaisella sivulla asioita, joita myöhemmät lukijat ja filosofit ovat pitäneet
merkittävinä. Kirja on vaikuttanut hyvin paljon siihen, mitä hyvän elämän on ajateltu
olevan.
Aristoteleen toinen merkittävä kirja on Runousoppi, jonka vaikutus näkyy edelleen
esimerkiksi elokuvissa. Elokuva-, teatteri- ja tv-käsikirjoituksia kirjoitetaan monesti
Runousopin mallia noudattaen.
VII KESKUSTELUKOHTA (25:19)
minkälainen elämä on Aristoteleen mukaan parasta ihmiselle
minkälainen on Aristoteleen keskitien mukainen ajattelu
miten Aristoteleen vaikutus näkyy tänä päivänä (Runousoppi)
kenelle Aristoteles kirjoitti Nikomahkoksen etiikka kirjan
mikä on Aristoteleen mukaan ihmiselle parasta
Kohtaus 7
äänet:
Nopeat askeleet / pihaportin avaus/ koputus
poika:
Tule nyt jo.
tyttö:
Mä en voikaan lähteä uimaan.
poika
: Mikset?
tyttö:
Meille tuli vieraita mun on oltava kotona.
poika:
Sä lupasit, että sä lähdet
tyttö:
Niin lupasinkin,
mutta…
poika:
Sä petit lupaukses.
tyttö:
Nyt sä et ymmärrä…
poika:
Mä lähden sitten yksin uimaan.
Kertoja
Riiteleminen ja ristiriidat ovat osa elämää, niistä kuitenkin selviää kun ajattelee
Aristoteleen tavoin riidat solmuiksi: on tiedettävä miten solmu on syntynyt niin sen
avaaminen helpottuu. Tyttö ei voinut pitää lupaustaan koska isoisä ja isoäiti tulivat kylään,
mutta sitä poika ei tiedä. Hän vain haluaa mennä tytön kanssa uimaan.
Aristoteleen Nikomakhoksen etiikkaan sisältyy laaja ystävyydelle omistettu jakso (kaksi
lukua kymmenestä). Ystävyydellä oli kreikkalaisten (moraalisessa) elämässä suuri
merkitys. Aristoteles korostaa, että ystävyys on olennainen osa onnellisuutta. Ystävät
auttavat toisiaan ja ovat toisiaan kohtaan vilpittömiä. Aidon ystävyyden edellytyksenä on
se, että osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan samaa kiintymystä kuin itseäänkin kohtaan.
VIII KESKUSTELUKOHTA (26:34)
ystävyys ja riiteleminen
mistä tytön ja pojan riidassa on kyse
Kertoja
Aristoteles oli filosofina monin tavoin hyvin toisenlainen kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Hän
on ensimmäinen, jonka tutkimukset olivat järjestelmällisiä, hän oli opettaja eikä innostunut
profeetta. Hänen teoksensa ovat kriittisiä, huolellisia, proosallisia, eikä niissä ole
jälkeäkään hurmahenkisyydestä.
Aristoteles oli arjen ja elävän luonnon filosofi. Hän tutki moninaisuutta biologin rakkaudella
ja ymmärtää moninaisuuden arvoksi sinänsä. Hänellä oli silmää myös ihmiselämän
monimutkaisuutta, ihanuutta ja katkeruutta kohtaan.
Charles Darwinin tunnusti, että Aristoteles on edistänyt biologian ilmiöiden ymmärtämistä
enemmän kuin kukaan muu koskaan.
Aristoteleen teoksissa puhuu filosofi, jonka elämänkatsomus on pohjimmiltaan
optimistinen. Hän tuntee läpikotaisin ihmisen sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä.
Suhtautumisessaan maailmaan hän on maltillinen, käytännöllinen ja tervejärkinen. Hän ei
anna arvoa äärimmäisyyksille vaan korostaa tasapainoa, keskitietä ja kohtuullisuuden
hyveitä. Hänen asenteensa yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan on käytännöllinen ja
hieman konservatiivinen.
(tauko)
Aristoteleeseen päättyy yksi kausi filosofian historiassa. Hänen jälkeensä ei antiikin
filosofiassa esiinny merkitykseltään Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen veroisia
ajattelijoita.
Aristoteles oli aikansa parhaita, ellei sitten paras asiantuntija kaikilla älyllisillä aloilla
tähtitieteestä ja logiikasta anatomiaan ja maantieteeseen. Aristoteleen vaikutus näkyy
edelleen, etenkin eurooppalaisten valtioiden, tieteen ja taiteen piirissä. Kukaan ei ole
pystynyt samaan häntä ennen eikä hänen jälkeensä.
–
LOPPU
–
Dostları ilə paylaş: |