Itä kohtaa lännen mielisuunnitelmaa toteuttamassa 2010 2013
Kokemuksellinen oppiminen case-työpajoissa
Yüklə 256,62 Kb.
|
- Bu səhifədəki naviqasiya:
- Tuotokset
Kokemuksellinen oppiminen case-työpajoissaPohdittaessa oppimista mm. terveydenhuollon organisaatiossa, pitää kuhunkin tilanteeseen valita sopiva menetelmä. Salossa kehitetty koulutuksellinen case-toimintamalli on todettu onnistuneeksi ratkaisuksi moniammatilliseen asiakaslähtöiseen työhön. Case-toimintamalli on laadittu työelämään sopivaksi koulutukselliseksi vuorovaikutteiseksi tilanteeksi, jossa yhdessä pyritään ratkaisemaan haasteellisia asioita. Oppimistapahtuma rakennetaan aina osallistujista käsin. Tavoitteena oli lisätä oppimista eri sektoreilla ja tehostaa yhteistyötä ratkaisukeskeisellä oppimisella eri ammattikuntien välillä. Alueellisia käytäntöjä hyödynnettiin työntekijöiden välillä ja tavoitteena oli yhdistää eri organisaatioiden voimavaroja. Case-työpajamalli toimi parhaimmillaan oppimisen, työnohjauksen ja kehittämisen välineenä. Tavoitteena oli työntekijöiden verkottuminen toimivaksi tiimiksi yli toimialojen. TuotoksetHankkeen tuloksena syntyi toimintamalli, joka voidaan integroida oppimisympäristönä työelämän arkeen. Tuloksena oli moniammatillinen yhteistyö ja organisaatioiden välisten raja-aitojen edelleen madaltuminen sekä case-mallin hyödyntäminen eri toimijoiden välillä ratkaistaessa asiakastyöhön ja palvelurakenteeseen liittyviä haasteita. Koordinaattori (kouluttaja) toimi osallistuvien ryhmien muodostajana, vuorovaikutusprosessin ohjaajana sekä toiminnan arvioijana. Case-työpajatyöskentelyssä keskityttiin työelämälähtöisten ongelmien ratkaisuun oppimisen ja koulutuksen lähtökohdista käsin. Lisäksi työpajoissa etsittiin tutkittua, näyttöön perustuvaa tietoa työntekijöiden nostamien asioiden pohjalta. Tavoitteena oli nostaa esiin myös ryhmiin osallistujien mielipiteet hyvistä käytännöistä sekä kehittämistä vaativista asioista. Case-työryhmän ydin muodostui aina terveydenhuollon edustuksesta ja ympärille rakentuva työryhmä oli käsiteltävästä teemasta riippuvainen. Case-työpajoissa syntyneet ehdotukset vietiin tiedoksi johtaville viranhaltijoille. Case-työpajatyöskentelyn lähtökohtana olivat todelliset työssä kohdattavat tilanteet. Työpajatyöskentelymallissa ensimmäisessä kokouksessa keskustelu käynnistetään aivoriihityöskentelyllä. Jokaisen kokoontumisen välillä ryhmäläiset tekivät välityöskentelyä omalla työpaikallaan. Välityöskentelyn sisällöstä ja seuraavalla kerralla käsiteltävästä ja opiskeltavista asioista sovittiin jokaisen kokouksen yhteydessä ja työskentelyn tulokset purettiin seuraavassa työpajassa. Esille nousseiden asioiden työstämistä jatkettiin sovitusti omilla työpaikoilla. Tarvittaessa jatkettiin ongelman ratkaisua kolmannella kokoontumisella. Mikäli tulos tyydyttää kaikkia, voidaan sopia uuden tapauksen valmistelusta. Prosessi toimii parhaimmillaan hyvänä oppimisalustana kaikille, ja asiantuntijoiden kutsuminen mukaan ryhmään edesauttaa oppimista. Yhteistyössä Ammattikorkeakoulun kanssa sovittiin seminaaritilaisuuksien järjestämisestä puolivuosittain työryhmässä esiinnousseiden täydennyskoulutustoiveiden pohjalta. Työpajaryhmissä osallistujien määrät vaihtelivat siten, että läsnä oli yleisimmin 10–15 henkilöä kerrallaan. Yksi työpajatoimintakokonaisuus koostui aina kahdesta tai kolmesta erillisestä kokouksesta. Kuviossa 1 on kuvattu hankkeessa kehitetty työelämälähtöinen case-työpajatyöskentelyn toimintamalli. Kuvio 1. Case-työpajatyöskentelyn toimintamalli työelämässä Case-työpajojen kokoonpano suunniteltiin siten, että toimintamallia voidaan soveltaa eri toimialoilla. Luonnolliset yhteistyökumppanit käsiteltävän tapauksen pohjalta koottiin yhteen, jolloin voitiin luoda ja vahvistaa yhteistyösuhteita ja verkottumista. Case-työpajoihin voi osallistua työntekijöitä myös muilta kuin työntekijöiden omilta työskentelyalueilta, jolloin oppiminen ja hyvien toimintatapojen jakaminen mahdollistuu. Työpajatyöskentelyllä on tarkoitus tuoda selkeyttä ja suunnitelmallisuutta toimintaan. Ryhmän jäsenet voivat tutustua toistensa toimintaan ja toimintatapoihin. Kuviossa 2 on esitetty case-työpaja työskentelyn kehittämisprosessi. Kuvio 2. Case- työpajatyöskentelyn kehittämisprosessi Kirjallisuutta Kupias Päivi. 2003: Oppia opetusmenetelmistä. Educa-instituutti. Edita Prima Oy. Helsinki. Poikela, Esa. ja Poikela, Sari.2005: Ongelmista oppimisen iloa. Teoksessa Esa.Poikela - Sari. Poikela (toim.) Ongelmaperustaisen pedagogiikan kokeiluja ja kehittämistä. Tampereen yliopisto. Vammalan kirjapaino Oy.
Palveluprosessien kehittäminen on yksi sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnan kehittämisen keino. Prosessien kehittämistyöllä voidaan tähdätä toiminnan tehostamiseen esimerkiksi päällekkäisiä työvaiheita poistamalla. Sillä voidaan myös tähdätä toiminnan laadun ja palvelutason parantamiseen, ongelmatilanteiden hallintaan sekä kustannussäästöjen aikaansaamiseen. Prosessien kehittäminen johtaa hyvin usein uuteen tapaan toimia. Prosessit ja niiden mallintaminen Prosessi nähdään asiana, joka kehittyy ja muodostaa kehittyessään jotakin uutta. Prosessi määritellään usein joukoksi toisiinsa liittyviä toimintoja ja niiden toteuttamiseen tarvittavia resursseja, joiden avulla saadaan aikaan toiminnan tulokset. Toimiakseen vaikuttavasti organisaation on tunnistettava ja johdettava useita toisiinsa liittyviä ja vuorovaikutteisia prosesseja. Prosessi on siis toimintojen ketju, joka kertoo sen kuka, mitä, miten ja milloin tekee. Prosessit toimivat toimintojen kehittämisen rakenteina. Niitä voidaan kuvata graafisesti mallinnusohjelmien avulla. Kuvauksessa prosessin toiminnot kuvataan sovituilla symboleilla. Kuvauksen avulla pystytään havainnoimaan toimintojen etenemistä sekä toimintojen välisiä riippuvuuksia. Niistä pystytään näkemään prosessin eri vaiheiden ongelmakohtia ja päällekkäisyyksiä sekä korjaamaan niitä. Prosessit tuovat siis järjestystä kaaokseen. Mikäli organisaation toimintatapoja ei ole kuvattu selkeästi, jokainen toimii omalla tavallaan. Seurauksena siitä on tehottomuutta ja vaihtelevaa laatua. Prosessiajattelun tarkoituksena onkin selkeyttää ajattelua ja yhteisiä toimintatapoja. Prosessikuvaus on tavallaan yhteinen sopimus toimintatavasta. Prosessimallintaminen ei ole pelkästään mallinnuspiirroksen tuottamista. Prosessimallinnukset (-kuvaukset) kertovat, mitä asiakkaalle tapahtuu prosessissa. Mallinnuksissa määritellään, kuka on prosessin asiakas, miten asiakas ohjautuu palvelun piiriin, miten palvelu käynnistyy, millaisten vaiheiden kautta prosessi etenee, miten kauan prosessi kestää ja ketkä ovat keskeiset toimijat prosessissa. Mallintaminen tekee työstä tavoitteellisempaa ja läpinäkyvämpää. Prosessista tulee myös helpommin ymmärrettävää ja hallittavaa. Mallintamisessa lähdetään liikkeelle kokonaisuuden hahmottamisesta. Ensin tulee tunnistaa prosessin isommat kokonaisuudet ja jakaa sitten prosessi pienempiin osakokonaisuuksiin. Itse mallintaminen lähtee liikkeelle asiakkaasta ja hänen tarpeistaan. Toiminnassa mietitään, millaisilla toiminnoilla tai palveluilla asiakkaan tarpeet voidaan tyydyttää, suunnitellaan prosessi, jolla saadaan aikaan halutut toiminnot tai palvelut sekä selvitetään mitä tarvitaan prosessin toteuttamiseen. Hyvä prosessikuvaus sisältää prosessin kannalta kriittiset asiat, se esittää asioiden välisiä riippuvuuksia, auttaa ymmärtämään sekä kokonaisuutta että omaa roolia tavoitteiden saavuttamisessa, edistää prosessissa toimivien ihmisten yhteistyötä ja antaa mahdollisuuden toimia joustavasti tilanteen vaatimusten mukaan. Prosessimallintaminen osana kehittämistä Prosessimallintaminen on työtapa, jolla voidaan kuvata kehitettävää toimintaa. Mallintaminen on kuitenkin vasta alku kehittämisprosessille. Mallintaminen avaa työn sisältöä ja auttaa havainnoimaan kehitettäviä kohteita sekä yhteistyön mahdollisuuksia. Prosessikaavio on hyvä keskustelun pohja työn kehittämiselle ja työn näkyväksi tekemiselle. Prosessimallinnus on konkreettinen tapa kuvata muutoin niin abstraktia työtä. Prosessimallintaminen vaatii organisaatiossa mallintajan, joka omaa prosessiajattelun ja mallintamisen lainalaisuudet sekä pystyy hyödyntämään mallintamiseen käytettävissä olevia mallinnusohjelmia. Mallinnustyö vaatii alussa opettelua, mutta nopeutuu, kun mallinnusprosessin ja käytettyjen työvälineiden käyttö rutinoituu. Prosessikuvausten teossa on lisäksi ehdottomasti oltava mukana kohdealuetta tuntevia ihmisiä, jotka tuntevat hyvin mallinnettavan kohteen. Mallintaminen on yhteinen kieli prosessiin ja sen kehittämiseen liittyville osapuolille. Mallintamisprosessi keskusteluineen auttaa ymmärtämään toisten ammattilaisten työtä sekä paikantamaan omaa työskentelyä suhteessa kokonaisuuteen. Malli tekee työn näkyväksi, ja parhaimmillaan selkeyttää työprosesseja ja toimii niille raamina. Mallinnuksia käytetään muun muassa perehdyttämiseen, koulutukseen, toimintaa tukevien tietojärjestelmien kehittämiseen, työn kuormituksen mittaamisessa, työnjaon ja vastuiden selkiyttämisessä sekä resurssitarpeiden, ongelmatilanteiden ja päällekkäisyyksien selvittämisessä. Mielenterveysprosessin kehittäminen Mikkelin Seudun sosiaali- ja terveystoimessa Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi aloitti toimintansa 1.1.2012. Seudullisen sosiaali- ja terveystoimen tehtävänä on edistää yhteistoiminta-alueen asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen aloittaessa muodostui neljä palvelutuotantoyksikköä (Mikkeli, Kangasniemi, Mäntyharju ja Pertunmaa), jotka tuottavat kuntalaisten peruspalvelut osaksi itsenäisesti ja osaksi yhteistyössä toistensa kanssa. Seudullisen yhdistymisvaiheen aikoihin palvelutuotantoyksiköiden toimintatavat sekä palvelutuotantorakenne olivat erilaisia. Tämä aiheutti hämmennystä sekä ammattilaisissa että asiakkaissa. Palvelutuotantoyksikköjen kunnat yhteistyössä Arjen Mieli-hankkeen Etelä-Savon osahankkeen kanssa päättivät keväällä 2012 pyrkiä selkeyttämään ja yhtenäistämään toimintamalleja ja –prosesseja muun muassa mielenterveysasiakkaan osalta. Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen Mielenterveyspotilaan hoitoketjutyöskentelyä varten perustettiin kehittämistyöryhmä, johon kuuluivat Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimessa työskentelevät mielenterveysalan ammattilaiset Mikkelistä, Kangasniemeltä, Mäntyharjulta ja Pertunmaalta. Työryhmän vetäjänä toimi Arjen Mielen Etelä-Savon koordinaattori. Hän toimi lisäksi työryhmän apuna prosessien mallintamisessa. Mielenterveyspotilaan hoitoketjumallintamisen lisäksi työryhmä sai tehtäväkseen laatia Seudulliseen Terveyspalvelujen toimintakäsikirjaan mielenterveyshoidon osuuden. Toimintakäsikirja valmistui vuoden 2012 lopussa. Etelä-Savossa prosessimallintamisen välineeksi valikoitui QPR Process Guide –mallinnusohjelma. QPR on valtakunnallisesti yleisesti käytössä olevat prosessien kuvausmalli. Kyseinen mallinnusohjelma on sekä Etelä-Savon sairaanhoitopiirin että Mikkelin kaupungin henkilöstön käytössä. Ohjelmiston avulla toiminnoista mallinnetaan ne, jotka tapahtuvat 80 %:ssa tapauksista. Poikkeuksena ovat organisaation kannalta erityisen tärkeät prosessit kuten esimerkiksi lailla säädellyt prosessit. Jokaisen toimijan prosessi mietitään mallintaessa erikseen ja eri toimijoiden prosessit yhdistetään samaan, yhteiseen malliin. Prosessiin voidaan lisäksi linkittää erilaisia toimintaohjeita, linkkejä yms. Kehittämistyöryhmä kokoontui yhteensä kahdeksan kertaa mallintaen alueen mielenterveyspotilaan hoitoketjuja (akuuttipotilaan hoitoketju, pitkäaikaispotilaan hoitoketju). Työryhmässä eri toimintayksiköiden prosessit ensin avattiin, kuvattiin ja niitä yhtenäistettiin. Tapaamisissa käytiin keskustelua alueen palveluista, prosesseista ja toimintatavoista. Ryhmän jäsenet kokoontuivat yhteisten tapaamisten välillä joko koko ryhmänä tai pienryhmissä valmistelemaan omia prosessiosakokonaisuuksia. Työryhmän jäsenet esittelivät mallinnuksen aikana aktiivisesti työn tuloksia omissa seudullisissa työryhmissään tuoden kommentteja ja korjausehdotuksia jatkotyöskentelyä varten. Kehittämistyöryhmä tuotti prosessit ja niiden sisällöt mallintajan tehdessä näkyväksi työryhmän tuotoksen. Valmiita malleja käytiin läpi yhdessä työryhmässä ja toimintaprosesseja yhtenäistettiin. Seudullisten mielenterveyspalvelujen mallintaminen toi näkyväksi mielenterveyspalvelujen kirjoa alueella. Aluksi kaoottisen oloinen palvelukirjo selkiytyi, alueelle luotiin yhtenäinen tapa toimia sekä määriteltiin tietty minimipalvelutaso. Yhtenäistämällä toimintaprosesseja asiakkaiden saamaa palvelua eri kunnissa pystyttiin yhdenmukaistamaan. Mallinnuksen avulla pystyttiin havainnoimaan mm. se, että yhdeltä palvelutuotantoyksiköltä puuttui olennainen osa mielenterveysasiakkaiden palveluista. Prosesseja mallintaessa kyseisen palvelutuotantoyksikön kohdalla palvelun kohdalla oli tyhjä tila. Muilla palvelutuotantoyksiköillä kyseinen palvelu oli käytössä. Tuo tyhjä tila havainnollisti kuntapäättäjille sen, että kyseisessä palvelutuotantoyksikössä mielenterveysasiakkaat ovat eriarvoisessa asemassa verrattuna muihin alueen palvelutuotantoyksiköihin. Valmiin, yhtenäisen mallin avulla pystyttiin kuntapäättäjille perustelemaan palvelun tarve ja näin saamaan kyseinen palvelu kyseisen kunnan asiakkaille. Kehittämistyöryhmän tuotoksen pohjalta koottiin Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen Seudulliseen terveyspalvelujen toimintakäsikirjaan mielenterveysasiakkaan osio, johon myös laaditut prosessimallinnukset liitettiin. Toimintakäsikirjan ammattilaisversio valmistui vuoden 2012 lopussa. Keväällä 2013 toimintakäsikirjasta valmistuu sähköinen kuntalaisversio. Mielenterveysasiakkaiden prosessien mallintaminen seudullisena jatkuu edelleen. Sosiaali- ja terveystoimen Mikkelin palvelutuotantoyksikkö on asettanut vuoden 2013 tavoitteekseen mielenterveys- ja päihdepalvelujen palvelurakenteen selkiyttämisen. Prosessien kehittäminen ja mallintaminen soveltuu tähän hyvin. Vuoden 2014 alusta alkaen mielenterveys- ja päihdetyötä pyritään tekemää Mikkelissä entistä asiakaslähtöisemmin. Kirjallisuutta: Karvinen, Timo 2009. Kilpailukykyä prosessien hallinnasta. Laamanen, Kai 2002. Johda liiketoimintaa prosessien verkkona — ideasta käytäntöön. 6. painos. Laamanen, Kai 2005. Johda suorituskykyä tiedon avulla — ilmiöstä tulkintaan. Laamanen, Kai 2012. Prosessien kehittäminen Suomessa. Tavoitteet, toimenpiteet, vastuut. Manssila, Sonja 2011. Ulkoaohjattu prosessimallinnus kuntien peruspalveluiden kehittämisen välineenä. Pro gradu –tutkielma. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Mäkelä, Mari 2012. Sosiaalineuvontayksikön kehittäminen. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan koulutusyksikkö. Sosiaalialan koulutusohjelma YAMK. Seinäjoen ammattikorkeakoulu QPR- Prosessien mallinnusohjeistus 2011. Etelä-Savon sairaanhoitopiiri ja Mikkelin seudullinen sosiaali- ja terveystoimi. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste 2012-2015. STM.
Tähän:
Kuvio 1. Keski-Suomen kuntien käyttämät aikuispsykiatrian sairaansijat 2001–2012, sisältää myös yleissairaalapsykiatrian. Lähde: Priha H. 2012. Psykiatrisen sairaalahoidon tarpeen vähetessä on samaan aikaan siirretty henkilöstöresursseja sairaalahoidosta psykiatriseen avohoitoon noin 100 vakanssin verran. Maakunnan aikuispsykiatrian avohoidon resurssit ovat lisääntyneet viimeisen viiden vuoden aikana määrällisesti noin 65 % ( Keski-Suomen aikuispsykiatrian henkilöstöresurssien kehitys 2005- 2011; kuvio 2).
Tähän kuvio 2 Kuvio 2. Keski-Suomen aikuispsykiatrian henkilöstöresurssien kehitys avohoidossa ja sairaalahoidossa 2005 – 2011 (myös terveyskeskukset, ei yleissairaalapsykiatria). Lähde:Priha H, 2012.
Tilastot päihdehuollon nettokustannuksista Arjen mieli–hankkeen koko hankealueella osoittavat, että Keski-Suomen osalta päihdehuollon nettokustannukset euroina asukasta kohden ovat viime vuosina pysyneet lähes samansuuruisina (Päihdehuollon nettokustannukset, euroa / asukas vuosina 2009–2011; Kuvio 3). Tähän kuvio 3 Kuvio 3. Päihdehuollon nettokustannukset 2009–2011, euroa / asukas. Lähde:Sotkanet Päihdetyön ehkäisevässä työssä Keski-Suomessa riittää haasteita vertailussa Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston tekemiä tilastoja eri maakuntien alueella kuntiin jo laadituista ehkäisevän päihdetyön suunnitelmista. Keski-Suomen alueella ehkäisevän päihdetyön suunnitelmat ovat lukumäärissä mitattuna harvinaisia ja prosentuaalisesti niitä on alle Länsi- ja Sisä-Suomen alueiden maakuntien keskiarvon. (Peruspalvelujen arviointi, ehkäisevän päihdetyön palvelut 2011; kuvio 4). Tähän kuvio 4 Kuvio 4 Peruspalvelujen arviointi 2011. Lähde: Länsi-ja Sisä-Suomen AVI, ehkäisevän päihdetyön palvelut. Tilanne 2012 (Lukumäärä ja %) Keski-Suomen Arjen mieli–hanke on luonut luontevan ja tarpeellisen jatkuvuuden aiemmin toteutuneelle viiden vuoden aikuispsykiatrian kehittämistyölle. Nyt toteutetun kehittämistyön tarkoituksena on ollut edistää uudenlaisten avohoitokeskeisten mielenterveys- ja päihdetyön palvelurakenteiden suunnittelua ja juurruttamista seutukunnan arkipäivän toimintaan yhteistyössä perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen, päihdepalvelujen, sairaanhoitopiirin ja potilasjärjestöjen toimijoiden kanssa koko Keski-Suomen maakunnan alueella. Keskeinen tavoite hankkeessa on ollut verkostoituvan yhteistyön hyödyntäminen potilaan hoidon ja kuntoutuksen sekä henkilöstön osaamisen tukena. Kehitystyötä on toteutettu kehittämistarpeisiin liittyvien seutukuntakohtaisten kehittämistöiden ja kaksivuotisen verkostoituva yhteistyö–koulutuksen avulla. Kaksivuotisen koulutuksen pitkän aikavälin tavoitteena oli lisätä verkostokeskeisen työotteen avulla sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden osuutta ja osaamista mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidossa. Toinen tärkeä tavoite oli peruspalvelujen, aikuispsykiatrian ja päihdehuollon erityispalvelujen yhteistyön kehittäminen saumattomaksi toiminnaksi mielenterveys- ja päihdepotilaan hoidossa. Kolmanneksi tavoitteeksi asetettiin mielenterveys- ja päihdeongelmien ennalta ehkäiseminen siten, että sairaalahoidon ja laitoshoidon tarve vähenee edelleen ja kyettäisiin hillitsemään sekä päihde- että psykiatrisenhoidon kokonaiskustannusten kasvua nykyistä tehokkaammin. Kehittämistyön suuntaaminen Keski-Suomen Arjen mieli – hankkeessa 2011–2013 Keski-Suomen Arjen mieli-hankkeessa mielenterveys- ja päihdekehittämistyön painopiste suunnattiin seutukunnittain ja kunnittain esiin nostettujen tarpeiden pohjalta seuraaviin kohteisiin: 1. Mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen ja varhainen puuttuminen. 2. Hoitokarttojen ja hoitoketjujen sekä ensivaiheen integroidun hoidon, eli mielenterveys-ja/tai päihdeongelmaisen hoidon ja hoitoonohjauksen rakentaminen ja juurruttaminen käytännön mielenterveys- ja päihdetoimintaan. 3. Syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden ja asiakasperheiden hoito-, kuntoutus- ja aktivointitoimen kehittäminen. 4. Vanhuuteen liittyvien mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisen ja hoidon kehittäminen peruspalveluissa. 5. Perustason työntekijöiden mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen kehittäminen.
Kunnat ja seutukunnat määrittivät konkreettiseksi tavoitteekseen myös seudullisten hoitomallien rakentamisen sairausryhmäkohtaisesti, jolloin potilaan hoito toteutuisi sairauden määrittelyn pohjalta. Tämän lisäksi tavoitteena on ollut, että potilaan hoitoon ja kuntoutukseen tulee aina liittää potilaan toimintakykyä, elämisen laatua ja perhekokonaisuutta tukevat sosiaalitoimen palvelut. Verkostoituvan yhteistyön avulla toteutetut konkreettiset toimenpiteet Hankkeen puitteissa toteutettiin 2011 – 2013 seudullista kehittämistyötä tukeva kaksivuotinen koulutus ”Verkostoituva yhteistyö mielenterveys- ja päihdetyön kehittämisen ja potilaan hoidon tukena”. Koulutus sisälsi noin 15 koulutuspäivää ja seudullisten kehittämistöiden ohjauspäivät, niin kutsutut seminaaripäivät. Koulutuskokonaisuuden pääkouluttajana ja koulutusseminaarien ohjaana on toiminut psykologian tohtori, professori Jaakko Seikkula. Seutukuntien eri toimijoiden yhteisissä koulutuksissa ja seminaaripäivissä välitettiin tietoa kunkin seutukunnan suunnitelmista ja kokemuksista, jotta seutukunnat pystyivät hyödyntämään toistensa kokemuksia omassa toiminnassaan. Näin verkostoituen rakennettiin yhtenäistä maakunnallista mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokonaisrakennetta ja -mallia, jossa kuitenkin seudulliset rakenteet, resurssit ja toimintakulttuuri ovat olleet ohjaamassa toiminnan muotoutumista. Seudullisten uusien toimintamallien suunnittelu ja kokeilu ohjaus- ja koulutustilaisuuksineen on ollut osana hankkeessa mukana olevien sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden, järjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden arkipäivän työtä. Uusien toimintamallien juurruttaminen käytäntöihin tapahtuu näin ollen luontevasti arjen työssä. Kirjallisuutta: Bahtin, M.(1991) Dostojevskin poetiikan ongelmia. Kustannus Oy Orient Express Hermans, H. & Dimaggio, A. (2005).Dialogical self in psychotherapy. Stern, D.N. (2004). The present moment in psychotherapy and every day life. NY: Norton Priha, Hannu SOSTE:n, Suomen sosiaali- ja terveys ry XIX Valtakunnallisten päihde- ja mielenterveyspäivien: ”Hyvinvointi ja talous – tasavertaisesti” 15.–16.10.2012 Helsinki, Messukeskus. Puheenvuoro 15.10.2012 seminaarissa 4, Psykiatrisen hoidon toimivan kokonaisuuden rakentaminen ja kehittäminen; Kohti avohoitokeskeistä psykiatriaa Keski-Suomessa. http://www.slideshare.net/SOSTE/4-priha-hannu Seikkula, J., Alakare, B., Aaltonen, J., Haarakangas, K., Keränen. J. & Lehtinen, K. (2006). Five years experiences of first-episode non-affective psychosis in Open Dialogue approach: Treatment principles, follow-up outcomes and two case analyses. Psychotherapy Research, March 2006, 16(2), 214 - 228. Seikkula, J. & Arnkil, TE (2005) Dialoginen verkostotyö. Tammi Seikkula, J., & Arnkil, T. (2006). Dialogical meetings in social networks. Lontoo: Karnac Books. STM 2009a: Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 – työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki Voloshinov, V.(1990) kielen dialogisuus. Tampere:Vastapaino. Whitaker, R. (2001). Mad in America.Bad science, bad medicine, and the returning mistreatment of the mentally ill. Perseus Publishing. Whitaker, R. (2010). Anatomy of an epidemic.
Yüklə 256,62 Kb. Dostları ilə paylaş:
|