1960-luvun lyriikka

KRIITTINEN REALISMI
- 1870–1880-luvun taitteesta alkaen (”1880-luvun realismia”)

- edustajat kuuluivat fennomaanipuolueesta irronneisiin ns. nuorsuomalaisiin, jotka ajoivat yhteiskunnallisia uudistuksia

- edustajat kuuluivat yleensä myös ns. Valvojan piiriin; fennomaanien lehti Kirjallinen Kuukauslehti lakkasi ilmestymästä 1880 ja tilalle perustettiin Valvoja

- herätteet: Darwinin kehitysoppi; englantilainen sosiologia (Herbert Spencer, John Stuart Mill, Henry Thomas Buckle), positivistinen filosofia, sosialismin varhaisteoriat

- kaunokirjalliset virikkeet:

- ransk. Emile Zola

- ven. Puškin, Lermontov, Gogol, Turgenjev, Gontšarov, Tolstoi ja Dostojevski; tyyppiteoria

- tansk. Georg Brandes (luento Helsingissä 1887)

- norjal. Henrik Ibsen (Nukkekoti Helsingissä 1880), Bjørnstjerne Bjørnson, Alexander Kielland ja Arne Garborg

- ruots. August Strindberg; ruots. naiskirjailijoiden vaikutus suom. naiskirjailijoihin

- kirjallisuustaistelu

- romanttisen estetiikan kannattajat: realismi on rumaa, repivää, epäsuomalaista vierasta lainaa

- Juhani Ahon kirjoitus Realistisesta kirjallisuudesta sananen 1885: realismi auttaa elämään todellisuudessa

- realismin puolustajat: realismi suomalaisempaa kuin romantiikka, koska ei perustu kansainvälisiin taiteen ideaaleihin, vaan kotimaiseen todellisuuteen

MINNA CANTH (alk. Ulrika Wilhelmina Johnson, 1844–1897)
- tamperelaissyntyinen Finlaysonin puuvillamestarin tytär

- avioitui Jyväskylän seminaarissa lehtorinsa kanssa

- leskeksi jäätyään suurperheen yksinhuoltaja ja menestyvä lankakauppias Kuopiossa

- piti Kanttilassaan kirjallista salonkia

- aloitti kahdella tavanomaisella, mutta yleisöön menevällä kansankomedialla Suomalaisessa teatterissa

- Työmiehen vaimo (D 1885)

- ensimmäinen suomenkielinen kriittistä realismia edustanut näytelmä

- marttyyrimainen vaimo, roistomainen aviomies, petetty mustalaistyttö Homsantuu

- kritisoi lakien ja kirkon opin kaksinaismoralismia ja naisen alistamisen legitimointia

- yleisömenestys, jonka konservatiivit (mm. Agathon Meurman) tuomitsivat

- Köyhää kansaa (nov. 1886): kurjuus ei johdu yksilöiden pahuudesta, vaan yhteiskunnan rakenteista

- Kovan onnen lapsia (D 1888)

- Köyhää kansaa -novellin pohjalta

- positiivisesti kuvattu anarkisti

- vedettiin ohjelmistosta ensi-illan jälkeen

- Hanna (PR 1886)

- vastine Runebergin porvarilliselle idyllille Hanna vuodelta 1836

- Papin perhe (D 1891): sukupolvien konflikti

- siveellisyyskiista 1887

- Canth: ei avioliiton ulkopuolisia suhteita miehillekään; Juhani Aho asettui kiistakumppaniksi

- Kauppa-Lopo (nov. 1889)

- Anna Liisa (D 1895)

- yhteiskuntamoraalin sijasta keskittyy yksilönmoraaliin

- pääteemojaan yhteiskunnan luokkarakenteen tuottamat ongelmat, naiskasvatuksen kritiikki, naisen aseman epäkohdat avioliitossa ja seksuaalisuuden alueella

KRIITTISEN REALISMIN LYYRIKOITA
- J. H. Erkko, Kasimir Leino
Kaarlo Kramsu (1855–1895)

- Runoelmia I (1878) ja II (1887)

- historialliset balladit ”Jaakkima Berens” ja ”Ilkka”

- synkkää taistelurunoutta sorretuista sankareista

JUHANI AHO (alk. Johannes Brofeldt, 1861–1921)
- yläsavolainen papinpoika

- opiskeluaikoinaan nuorsuomalainen radikaali

- sanomalehtimies

- ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija

- Elisabeth Järnefelt perehdytti venäläiseen realismiin

- valtion ensimmäinen matka-apuraha kirjailijoille: Ahon Pariisin matka 1889

- kuului ns. Päivälehden piiriin (oli Päivälehden perustajia 1890) ja Nuoren Suomen ryhmään

- kansalliskirjailija ja kulttuurijohtaja 1900-luvun alusta lähtien

- Siihen aikaan kun isä lampun osti (nov. 1883), Rautatie (PR 1884), Maailman murjoma (PR 1894)

- uuden ajan innovaatiot; modernistumisen vaikutukset

- Papin tytär (R 1885)

- naiskasvatuksen kritiikki

- yhteisnide Hellmannin herra (PR, kriittinen torpparikuvaus) + Esimerkin vuoksi (nov., pappiskriittinen) 1886

- Helsinkiin (PR 1889)

- maalaissäätyläisiä edustavan ylioppilaan junamatka ja kehityskertomus

- topeliaanisen idealistisen ylioppilaskuvauksen käänteisversio

- kriittisen realisminsa pääteos, impressionistinen

- Yksin (PR 1890)

- impressionistinen Pariisin matkan kuvaus

- uudet psykologisen kerronnan keinot

- skandaali ja valtiopäiväkeskustelu

- Papin rouva (R 1893)

- psykologinen kolmiodraama

- henkilöiden sisäisen maailman vastakohtaisuuden valottaminen uusin kerrontatekniikoin

- Lastut (1891–1921)

- kahdeksan kokoelmaa (tai 15 määrittelytavasta riippuen)

- novelletteja

- tunnelmalyyrisiä luonnonkuvia, yhteiskuntasatiireja, kansankuvauksia, kaupunkiaiheita, filosofisia esseitä , matkakuvauksia, isänmaallisia allegorioita, rakkaus- ja eroottisaiheisia, psykologisia tutkielmia

- kääntyminen kansallisromantiikkaan (= symbolismin suomalainen varhaisvaihe): Panu (R 1897)

- karelianismia

- kristinuskon ja pakanuuden valtataistelu

- Kevät ja takatalvi I–II (R 1906)

- Snellmanin ja Lönnrotin aika 1850, kolmas päähenkilö pietistijohtaja Paavo Ruotsalainen

- liittyi Ahon tuolloiseen ohjelmaan ajaa kansallista yhtenäisyyttä ohi luokka- ja kielierojen (taustana helmikuun manifesti 1899 ja ns. sortokausi); samaa asiaa ajoivat Katajainen kansani I–II (1899–1900) -kokoelmien lastut

- Juha (R 1911)

- karelianismia

- psykologinen kolmiodraama

- Rauhan erakko (R 1916): pasifistinen
ARVID JÄRNEFELT (1861–1932)
- kenraalin poika, lakitieteen kandidaatti, virkkalalainen pienviljelijä

- tolstoilainen: jokaisen yhtäläinen oikeus maahan, egoismin vastustus, väkivallattomuus, pidättyvä seksuaalimoraali

- oli realisti, muttei kriittinen realisti

- Isänmaa (R 1893)

- talonpoikaisylioppilaan kehityskertomus

- agraarisella perinteellä ja uudella sivistyksellä kummallakin oikeutuksensa

- Heräämiseni (1894): tilitysteos

- Maaemon lapsia (R 1905)

- torpparikysymys (sai lisäherätteitä varhaissosialisteilta)

- pamfletti Maa kuuluu kaikille! Matkoiltani Laukon lakkomailla (1907)

- dokumentoi Laukon torpparihäätöjä

- Greta ja hänen herransa (R 1925)

- optimistinen usko ja suvaitsevaisuus; irtautumista tolstoilaisuudesta

- Vanhempieni romaani (1928–1930): muistelmia mm. äidistään Elisabet Järnefeltistä

TEUVO PAKKALA (oik. Teodor Frosterus, 1862–1925)
- Vaaralla. Kuvia laitakaupungilta (R 1891)

- yhteiskunnallinen kollektiiviromaani

- Oulun Kakaravaara

- ensimmäinen kaupunkimiljööseen keskittyvä suomenkielinen romaani

- poikatyttö Latun Liisa; kritisoi tyttöjen sovinnaistavaa kasvatusta

- Elsa. Kuvauksia elämästä Vaaralla (R 1894)

- yksilön kehitysromaani

- Lapsia (N 1895), Pikku ihmisiä (N 1913)

- pedagogiset ja lapsipsykologiset oivallukset edellä aikaansa (esim. freudilaisuutta ennen Freudia)

- Pieni elämäntarina (R 1902)

- modernistinen kerrontatekniikka: henkilöfokalisaatio, aukkoisuus

- säätyläisnainen Esteri Kalm ja hänen tuhonsa psykologiset syyt

- norjalaiset rinnastuskohteet: Knut Hamsun, Ibsenin Fruen fra havet 1888, Hedda Gabler 1890): mystisyys, psykoanalyyttisyys

- Tukkijoella (D 1899)

- kaikkien aikojen suosituimpia kansankomedioitamme
K. A. TAVASTSTJERNA (1860–1898)
- kenraalimajurin poika, opiskeli arkkitehdiksi, toimi vapaana kirjailijana ja kierteli boheemina Eurooppaa, rantautui rahattomana Poriin paikallislehden päätoimittajaksi

- Barndosmvänner (R 1886)

- sovinnaisuuden vastustus kriittisen realismin tapaan

- Hårda tider (R 1891)

- kriittistä realismia edustava rikosromaani nälkävuosiajoilta

- kritisoi runebergiläistä kansakuvaa

- Kvinnoregemente (R 1894)

- naturalistisin teoksensa

- kaksi tarinaa sivistämispyrkimysten epäonnistumisesta

- En patriot utan fosterland (R 1896)

- otsikko ilmaisee Tavaststjernan perustunnon: ei kokenut saavansa yhteyttä suomenkieliseen Suomeen, vaikka olisi halunnut

- Dikter (L 1896)

- melankoliset runot ”Hemåt i höstregn”, ”Det ringer till begravning”, ”Det blir så tyst omkring mig”, ”Skuggornas ö”

- Laureatus (L 1897)

- runosikermä “Sonetter till Diana”

- rohkean sensuaalisia, leikkimielisiä

- vrt. Carl Michael Bellman

SYMBOLISMI JA DEKADENSSI
- vallitsevat kirjalliset suunnat Suomessa n. 1895–1910, vahvimmillaan 1900-luvun alkuvuosina

- Eino Leinon niille keksimä perioditermi: uusromantiikka; 1890-lukua kutsuttu estetismin kaudeksi

- dekadenssin oppi-isä ransk. Paul Bourget 1880-luvun alussa: yksilö yhteiskunnan tilalle, taiteessa osat kokonaisuuden tilalle

- Suomessa impressionistiset, henkilökeskeiset romaanit (Ahon Yksin, Pakkalan Pieni elämäntarina)

- 1800-luvun lopun Euroopan fin de siècle -tunnelma: maailmanlopun meininki

- saks. filosofi Arthur Schopenhauer (1800-luvun alkupuolelta) muotiin

- syvä pessimismi

- elämänvietti pakottaa ihmisen halujen kehään, mikä on tehnyt maailmasta pahan

- saks. filosofi Friedrich Nietzsche (1800-luvun lopulta) muotiin

- yli-ihmisoppi

- yli-ihminen saattoi voittaa kaaoksen vallantahdollaan ja hylkäämällä ns. orjamoraalin

- taiteilijalla kyky yli-ihmisyyteen

- nietzscheläinen yli-ihminen Suomen kirjallisuudessa: hirviömäinen, mutta sankarillinen mies tai hirviömäinen ja sekä tuhoava että tuhoutuva demoninainen (femme fatale)

- muotitiede psykologia herätti kiinnostuksen alitajuntaan, tiedostamattomiin vietteihin ja (psyyken sairauksien) perinnöllisyyteen

- taiteilijasankari noutaa ideoita (valkeita joutsenia, lumpeita) alitajuntansa syövereistä (tummista vesistä, pohjamudista)

- taiteessa haettiin hurmaa: rikottiin kristillistä moraalia, porvarillista sovinnaisuutta; hurma ohikiitävää; perinnöllinen väsymys lannisti yli-ihmisyyspyrkimykset

EINO LEINO (alk. Armas Lönnbohm, 1878–1926)
- paltamolainen; kirjailijaveli Kasimir Leino

- Nuoren Suomen ja Päivälehden sanomalehtimies

- näytelmäruno Tuonelan joutsen 1898

- symbolismia ja dekadenssia Kalevalan Lemminkäis-runoston pohjalta

- Kangastuksia (L 1902): runo ”Lapin kesä”

- Helkavirsiä I (L 1903)

- modernisoi kansanrunon mittaa

- myyttisiä hahmojaan: Tuuri, Kaleva, Ylermi, Tumma, Kouta

- Helkavirsiä II (L 1916)

- näytelmien sarja Naamioita I–VI (1905–1911)

- historiallisia: esim. Simo Hurtta

- antiikkisaiheisia, symbolistisia ja aikalaisnäytelmiä (esim. Maila Talviota parodioiva Maan parhaat 1911)

- perusti Suomen 1. kesäteatterin Seurasaareen: Helkanäyttämön 1912

- 14 romaania

- porvaristoa tai sivistyneistöä kuvaavia aikalaisromaaneja, esim. Pankkiherroja (1914)

- ns. orjasarja (1911–1913): Työn orja, Rahan orja, Naisen orja ja Onnen orja

- elämänfilosofiset allegoriat Mesikämmen (1914), Musti (1916) ja Ahven ja kultakalat (1918)

- Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja (L 1919)

OTTO MANNINEN (1872–1950)
- Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori

- Eino Leinon ateljeekriitikko

- taituri eri runomittojen käyttäjänä; ilmaisun tiiviys, romanttinen melodisuus; symbolisti

- runot ”Joutsenlaulua” ja ”Joutsenet”

L. ONERVA (alk. Hilja Onerva Lehtinen, 1882–1972)
- edusti ja kuvasi ns. uutta naista

- varhaislyriikassaan dekadentti ja kosmopoliitti: Sekasointuja (L 1904), Runoja (L 1908): runo ”Magdalena” ja Särjetyt jumalat (L 1910)

- Mirdja (R 1908)

- ensimmäisiä henkilökeskeisiä romaaneja

- päähenkilön, Mirdja Astin, tajunnanvirtaa ja sisäistä monologia

- muistot, unet rakenneosina, mikä uutta

- eroottinen rohkeus herätti pahennusta

- naistaiteilijuus, naisen seksuaalisuus ja äitiys

JOHANNES LINNANKOSKI (oik. Vihtori Peltonen, 1869–1913)
- porvoolaisen Uusimaa-lehden päätoimittaja, suomalaisuusmies

- aloitti uuden elämänvaiheen Linnankoskena ja vapaana kirjailijana Perniössä

- symbolistinen Ikuinen taistelu (D 1903)

- Laulu tulipunaisesta kukasta (R 1905)

- ensimmäinen suomalainen bestseller

- suomalaisena Don Juanina tukkilainen Olavi

- miehen identiteetti löytyy (naisten avulla)

- Pakolaiset (R 1908)

MAILA TALVIO (alk. Winter, oik. Mikkola, 1871–1951)
- innokas vanhasuomalainen, kulttuuririentojen keskus ja juhlapuhuja

- salonki ns. nuorille runoilijamaistereille (Eino Leino aluksi, Otto Manninen, etenkin V. A. Koskenniemi)

- varhaistuotannon teema: nuori nainen maalla kansanvalistajana

- Pimeän pirtin hävitys (R 1901)

- uskonnollinen moralismi + synnin, pahan romantisointi (dekadentteja motiiveja)
V. A. KOSKENNIEMI (alk. Forsnäs, 1885–1962)
- Maila Talvion lähipiirin vanhasuomalaisia

- oikeistokonservatiivi, saksalaismielinen, myöhemmin natsisympatioita

- Elegioja (L 1917): runo ”Elegia”

- viileä ajatusrunoilija, länsimaisen muototradition soveltaja

- kirjallisen instituution johtomies 1920-luvun alusta 1950-luvulle

JUHANI SILJO (alk. Sjöberg, 1888–1918)
- kaatui kansalaissodassa valkoisten puolella; valkoisten sankari- ja marttyyrirunoilijaksi

- tuotannostaan alkaa Suomen lyriikan ns. siljolainen eli eettisen rigorismin linja: eettinen ehdottomuus

- Runoja (L 1910), Maan puoleen (L 1914), postuumi Selvään veteen (L 1919)

- maan- ja luonnonläheistä symboismia

POLIITTINEN JA KULTTUURINEN TILANNE 1910-LUVULLA
- säätyvaltiopäivien tilalle yksikamarinen eduskunta 1906, naisten äänioikeus

- ns. toinen sortokausi alkoi 1907

- kirjailijat joukolla Keski-Eurooppaan

- suomenruotsalaiset kirjailijat eristäytyivät: dagdrivare-kirjailijaryhmä ja flanöörin hahmo

- suomenkielinen nousukaskirjallisuus; nimitys L. Onervan novellikokoelmasta Nousukkaita (1911)

- uusrealismi

- ”kansankuvauksia”

- alkuihmisyyden kuvaaminen metsäläisissä

- ironia, satiiri

- venäläisen kirjallisuuden (esim. Nikolai Gogolin) vaikutus

MARIA JOTUNI (alk. Haggrén, 1880–1943)
- Suhteita (N 1905), Rakkautta (N 1907), Kun on tunteet (N 1913)

- psykologisia naistutkielmia, eroottisesti rohkeita

- ironiaa: materia määrää, eivät tunteet

- Miehen kylkiluu (D 1914)

- realistinen kansankomedia; ironinen rakkauskäsityksensä

- Kultainen vasikka (D 1918)

- kritisoi sodanaikaista keinottelua

- Tohvelisankarin rouva (D 1924)

- modernistisin, groteski, absurdi parisuhdekarnevaali

- poistettiin ohjelmistosta, palasi vasta 1960-luvulla

- Huojuva talo (R 1963)

- käsikirjoitus osallistui Otavan kirjoituskilpailuun1936, hävisi Auli Nuorivaaran romaanille Paimen, piika ja emäntä

- avioliittohelvetti, tyrannimainen aviomies ja kärsivä vaimo
AINO KALLAS (alk. Krohn, 1878–1956)
- kirjallisuuden professori Julius Krohnin tytär

- muutti Viroon 1900 kansanrunoudentutkija Oskar Kallaksen puolisona

- kirjoitti suomeksi symbolismia ja dekadenssia hyödyntäen, mutta aiheet virolaisesta kansanperinteestä

- novellikokoelmia, esim. Lähtevien laivojen kaupunki (N 1913): teemana viettien ja sovinnaisuuden ristipaine etenkin naisen elämässä

- diplomaatinrouvana Lontoossa 1922–1934: sai paikan maailmankirjallisuudessa

- ns. Surmaava Eros -trilogia:

- balladi- ja kronikkatyyli, ilmaisu arkaaista

- tuhoon vievä kielletty rakkaus

- Barbara von Tisenhusen (R 1923)

- Reigin pappi (R 1926)

- Sudenmorsian (R 1928)

- metsänvartijan vaimo Aalo muuttuu ihmissudeksi ja on suhteessa urossuteen

- liittyy ajan eurooppalaiseen psykoanalyyttiseen linjaan: D. H. Lawrence, André Gide, Herman Hesse
JOEL LEHTONEN (1881–1934)
- alkutuotanto 1900-luvun alussa romanttista dekadenssia edustavaa novellistiikkaa ja lyriikkaa

- matkat Italiaan (1907) ja Pariisiin (1911): runokokoelmia ja matkakirjoja

- Kerran kesällä (R 1917), Kuolleet omenapuut (N 1918)

- kansalaissotatilitystä; kuva kansasta ja herroista illuusioton

- Putkinotko (R 1919–1920)

- yhdenpäivänromaani

- mökkiläinen Juutas Käkriäinen perhekuntineen ja kauppias Aapeli Muttinen

- naturalismia, impressionismia

ILMARI KIANTO (alk. Calamnius, 1874–1970)
- Punainen viiva (R 1909)

- Korpiloukon Topi ja Riika ja ensimmäiset eduskuntavaalit

- Ryysyrannan Jooseppi (R 1924)

ALGOTH UNTOLA (alk. Tietäväinen, 1868–1918)
- tohmajärveläisen maanviljelijän poika, opettajaopinnot Sortavalan seminaarissa, useita vuosia Venäjällä

- vanhasuomalaisten puoluesihteerinä; kääntyi sosialistiksi, Työmiehen toimittaja, teloitus 1918

- kirjailijanimi Irmari Rantamala

- Harhama (R 1909), Martva (R 1909)

- teollisuusproletariaatti Suomen kirjallisuuteen

- modernistisia modernistumisen kuvauksia vallankumousta edeltävän ajan Venäjältä ja Suomesta

- symbolismia ja dekadenssia

- kirjailijanimi Maiju Lassila hallitsee Untolan kuvassa

- Tulitikkuja lainaamassa (R 1910)

- humoristinen kansankuvaus

- uusrealismia: materia ohittaa moraalin

- Liika viisas (R 1915), Kuolleista herännyt (R 1916)

- karnevalistista roolienvaihtoa

- kirjailijanimi J. J. Vatanen: yhteiskuntakriittinen torpparikuvaus Avuttomia (R 1913)

F. E. SILLANPÄÄ (1888–1964)
- Vaikutteet

- ransk. filosofi Henri Bergson

- elämänvoima (élan vital)

- aika koettuna suureena

- belgial. mystikkokirjailija Maurice Maeterlinck

- sieluoppi: jokaisen sielu arvokas, rappeutuva ruumis merkityksetön

- esikoisromaani Elämä ja aurinko (1916)

- metafiktiiviseltä kerrontatekniikaltaan varhaisia modernistisia romaaneja

- Hurskas kurjuus. Päättynyt suomalainen elämäntarina (R 1919)

- kansalaissotakuvaus

- punakaartilaisen, Juha Toivolan, mitätön elämä ja sattumanvarainen kuolema

- Nuorena nukkunut (R 1931)

- Silja Salmelus; elämänvoima ja kuolema

- Ihmiset suviyössä (R 1934)

- modernistisimpiaan: näkökulmatekniikka

- kirjallisuuden Nobel-palkinto 1939

RUNAR SCHILDT (1888–1925)
- dagdrivare-ryhmän merkittävin

- Asmodeus och de tretton själarna (N 1915), Perdita (N 1918)

- traaginen ulkopuolisuus, hyvät häviävät häikäilemättömille

- Häxskogen (N 1920)

- niminovelli

- kirjailija Jacob Casimir

- elämänkärsimys taiteen edellytyksenä

SUOMENRUOTSALAINEN MODERNISMI
- ekspressionismi

- syntyi Ranskan kuvataiteessa

- maailmansodan kauhu ja toive sodanjälkeisestä uudesta maailmasta

- taiteen tehtävä yhdistää ihmisiä, olla arkista, yleispätevää ja kansainvälistä, käsitellä suuria elämänkysymyksiä

- kirjallisuudessa vastusti naturalismia ja impressionismia

- viileän, subjektiivisen katseen tilalle aktiivinen katse

- ilmeni etenkin lyriikassa, draamassa

- lyriikan vapaarytmisyys, kuvallisuus

- näyttämötaide: joukkokohtaukset, visuaalisuus, tekniset efektit

- epäsovinnaisuus, rajuus, tuska ja elämänriemu

- Edith Södergran (1892–1923)

- syntyi Pietarissa, asui Karjalan Kannaksella Raivolassa

- esikoisrunokokoelma Dikter 1916

- vaikutteet: Nietzschen yli-ihmisoppi, ranskalainen symbolismi, sitten venäläinen avantgarde ja saksalainen ekspressionismi

- Septemberlyran (L 1918), Rosenaltaret (L 1919), Framtidens skugga (L 1920), Landet som icke är (L 1925)

- lyriikkansa erityispiirteet

- vapaarytmisyys

- voimakkaat, persoonalliset, yllättävät kuvat

- ‘uuden naisen’ toteutuminen
- Hagar Olsson (1893–1978)

- ekspressionisti ja mystikko

- näytelmiä, romaaneja, novelleja, esseitä, kirjallisuuskritiikkejä

- keskeinen terminsä ‘illuusio’

- esseekokoelma Ny generation (1925)

- taiteen tavoiteltava kollektiivista ihmisyyttä

- toi Suomeen ekspressionistisen draaman

- sodanvastainen S.O.S. (D 1928)

- toimi rauhanpuolustajien Clarté-järjestössä (kuten L. Onervakin)

- Det blåa undret (D 1931)

- tulevan suursodan visioita

- nuoren sukupolven tukija ja kuvaaja

- feminiininen, intuitioon perustuva kulttuuri ihanteenaan
- Elmer Diktonius (1896–1961)

- sävelsi atonaalista musiikkia

- Otto Ville Kuusinen tutustutti marxilaiseen estetiikkaan

- täysin kaksikielinen, ylitti mielellään kielirajan ekspressionistien ohjelman mukaisesti

- esikoisrunokokoelma Min dikt (1920) hienostelevaa estetismiä vastaan

- kantikasta, maskuliinista, ilmaisultaan karkeaakin runoa: Hårda sånger (L 1922), Taggiga lågor (L 1924), Stenkol (L 1927), Stark men mörk (L 1930)

- esseitä ja novelleja

- Janne Kubik (R 1932, suom. ED Janne Kuutio 1946)

- ensimmäisiä suomalaisia modernistisia romaaneja

- kansalaissodasta 1930-luvun talouslamaan nimihenkilön, antisankarin ja elämänuhrin, vaiheiden kautta

- Gunnar Björling (1887–1960)

- filosofinen, dadaistinen

- Rabbe Enckell (1903–1974)

- modernistien teoreetikko

- luontominiatyyrejä, antiikin myyttejä
- Henry Parland (1908–1930)

- muita Parland-veljeksiä: 1930-luvulla aloittanut modernistilyyrikko Ralf ja 1940- luvun prosaisti Oscar

- ainoa kokoelma elinaikanaan Idealrealisation (L 1929)

- täysin urbaani

- moderni elämäntyyli: autot, kuluttaminen, mainokset, tekniikka, valokuvaus

- ”esineiden kapina”

- esseitä venäläisestä futurismista, montaasitekniikasta elokuvassa

- esitteli ainoana venäläistä formalismia, sovelsi sen ajatusta kirjallisuuden kyvystä vieraannuttaa

- Sönder (R 1932 postuumissa kokoelmassa Återsken)

- ensimmäisiä suomalaisia modernistisia romaaneja: metafiktiivinen

- urbaania ajankuvaa modernista kaupungista ja sen sosiaalisista peleistä

- kuoli Liettuan Kaunasissa

- postuumi kokoelma Återsken 1932 sisältää esseitä, romaanin Sönder ja runoja
- suomenruotsalaisten modernistien lehdet

- kaksikielinen Ultra syksyllä 1922

- Quosego 1928–1929
TULENKANTAJAT
- Nuori Voima -lehti (per. 1908) ja Nuoren Voiman Liiton albumi Nuoret runoilijat 1924

- runoalbumi Hurmioituneet kasvot 1925

- Tulenkantajat-lehti 1928–1930

- kirjailijoita, joilla tulenkantajavaihe: Katri Vala, Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Mika Waltari, Lauri Viljanen, Elina Vaara, Yrjö Jylhä, P. Mustapää, Unto Seppänen, Arvi Kivimaa

- heterogeeninen ryhmä, ei selkeää ideologiaa, ei kirjallisesti yhtä sivistynyt eikä yhtä merkittävä kuin suomenruotsalaiset ekspressionistit

- ekspressionistinen elämänhurma, (aluksi vapaarytminen) lyriikka tärkein laji, kansainvälisyys (”Ikkunat auki Eurooppaan!”)

- vaikutetahot: venäläinen avantgarde, saksalainen ekspressionismi, futurismi, dadaismi

- omintakeista: eksotismi, Egypti-villitys, urheilun, alastomuuden ja androgyynisyyden ihailu, Amerikan ihailu: koneet, kulutushyödykkeet, elokuvat, jazz, afroamerikkalaisuuden pelonsekainen ihailu

- Olavi Paavolainen (1903–1964)

- tulenkantajien johtohahmo, ateljeekriitikko

- Nykyaikaa etsimässä (E 1929)

- esitteli tulenkantajien maailmankuvan ja kiinnostuksen kohteet

- mm. The New Negro -osasto

- oma kuvasuunnittelunsa: montaasit, kuvamanipulaatiot

- Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa (E 1932)

- tulenkantajien tuotannon ivallinen analyysi

- Kolmannen valtakunnan vieraana (E 1936)

- kulttuuriesseitä natsi-Saksasta

- ”Pako pimeyteen” -trilogia

- Lähtö ja loitsu (E 1937), Risti ja hakaristi (E 1938)

- matka- ja kulttuuriesseitä Etelä-Amerikasta

- fasismin ja kommunismin suhde peilaten inkojen valtiojärjestelmään

- kolmas osa matkalta Neuvostoliittoon ei ennättänyt toteutua
- Katri Vala (alk. Karin Wadenström, 1901–1944)

- kansakoulunopettajana mm. Ilomantsissa

- esikoisrunokokoelma Kaukainen puutarha (1924)

- vapaarytmisyys, ekspressionistinen elämänhurma

- eksotiikkaa: runot ”Etiooppialainen fantasia”, ”Tahitilainen serenaadi”, ”Taj Mahal”

- sai valtionpalkinnon

- sairastuminen tuberkuloosiin 1928

- Maan laiturille (L 1930)

- työttömyyden ja pulavuosien puristuksessa 1930-luvun Sörnäisissä

- Paluu (L 1934), Pesäpuu palaa (L 1942)

- pasifismia äitiyden näkökulmasta

- pakinoi veljensä Erkki Valan vasemmistolaisessa Tulenkantajat-lehdessä (1933– 1939)

- kuoli tuberkuloosiin
- Uuno Kailas (1901–1933)

- ekspressionistinen esikoisrunokokoelma Tuuli ja tähkä (1922)

- luopui kohta vapaarytmisyydestä

- siljolaisen linjan, eettisen rigorismin edustaja

- todellisuus – ihanteet, syyllisyys – elämänjano, minä – ihanneminä

- Silmästä silmään (L 1926), Paljain jaloin (L 1928)

- siirtyi klassismiin

- Uni ja kuolema (L 1931)

- lakoninen runoilmaisu

- sairastui skitsofreniaan, kuoli tuberkuloosiin

- Kaarlo Sarkia (oik. Sulin, 1902–1945)

- ei kuulunut tulenkantajiin

- suomensi mm. Charles Baudelaireä, Arthur Rimbaudia

- Kahlittu (L 1929), Velka elämälle (L 1931), Unen kaivo (L 1936), Kohtalon vaaka (L 1943)

- runsas, melodinen runoilmaisu

- kuolema ja aistillinen kauneus (runo "Georgiini")

- kuoli tuberkuloosiin
- P. Mustapää (oik. Martti Haavio, 1899–1973)

- aloitti tulenkantajien ryhmässä Nuoret runoilijat -albumissa 1924

- kansanrunoudentutkimuksen professori

- kontakteja Viroon

- lyriikkansa taustoja

- kansanrunous, ranskalainen modernismi (Guillaume Apollinaire), saksalainen ekspressionismi (Bertolt Brecht), englantilainen balladi

- ei tulenkantajien paatosta, vaan leikkisyyttä, parodiaa

- laulullisuus

- Laulu ihanista silmistä (L 1925)

- Laulu vaakalinnusta (L 1927)

- kauhuballadisikermä "Dominus Krabbe"

- uudisti suomalaisen mitallisen runon metriikkaa rytmin pohjalta

- 18 vuoden tauon jälkeen Jäähyväiset Arkadialle (L 1945)
- Mika Waltari (1908–1979)

- Suuri illusioni (R 1928):

- modernin kaupungin boheemi rappio vs. unelma puhtaasta rakkaudesta

-Appelsiininsiemen (R 1932):

- tulenkantajavaiheesta kohti keskiluokkaisuutta

- Vieras mies tuli taloon (R 1937)

- kansallisen suunnan suosima maaseutuaihe

-D. H. Lawrence -henkinen kolmiodraama

- moraalinen jatko-osa Jälkinäytös (R 1938)

- Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) aloitti Komisario Palmu -sarjan

- amerikkalaistyylinen kirjailija: mm. lukuisia elokuvakäsikirjoituksia

- mestarillisia pienoisromaaneja: esim. Sellaista ei tapahdu (1939, Fine van Brooklyn (1941)