1960-luvun lyriikka

AARO HELLAAKOSKI (1893–1952)
- luonnontieteilijä

- kiinnostunut ekspressionistikuvataiteilijoiden ns. Marraskuun ryhmästä

- monografia Tyko Sallisesta

- runotuotantoa 1910-luvulta 1950-luvulle

- Jääpeili (L 1928)

- lähtökohtia: suomalainen kansanlaulu, vanha virsikirja, ranskalainen modernismi, etenkin Apollinaire

- sekä mitallisia, vapaarytmisiä että vapaamittaisia runoja

- perinteisen ja modernin välimaastoon sijoittuva, silti omalakinen kokoelma

- runo ”Hauen laulu”, kuvarunot ”Sade” ja ”Dolce far niente”

- runo ”Niin pieniksi”: bergsonilainen suhteellisuus

VOLTER KILPI (1874–1939)
- dekadentit ja romanttisen symbolistiset lyyriset proosateokset Batsheba (1900), Parsifal (1902), Antinous (1903)

- ns. Saaristosarja: Alastalon salissa (R 1933), Pitäjän pienempiä (N 1934) ja Kirkolle (R 1937)

- Alastalon salissa

- kuusituntinen parkinrakennussopimuksen kirjoittamistilaisuus 1860-luvun saaristolaistalossa

- tajunnanvirta, sisäiset monologit, laajat sisäkkäiset kertomukset (mm. ”Albatrossin tarina”)

- Kilven oma kieli: uudissanat, pitkät virkerakenteet, epätavalliset yhdyssanat ja sanajärjestykset

- modernistista tekniikkaa Marcel Proustin ja James Joycen tapaan

- liberalistisen talouden ylistys, vahvan yhteiskuntasopimuksen, hierarkkisuuden ja johtajuuden puolustus

HELLA WUOLIJOKI (alk. Murrik, 1886–1954)
- talollisen tytär Viron Viljandista

- esikoisnäytelmä Talon lapset 1912 Virossa esityskieltoon

- avioitui kansanedustaja Sulo Wuolijoen kanssa, muutti Hämeeseen, kirjoituskieleksi suomi 1930-luvulta lähtien

- Aunuksen Puun omistaja ja pääjohtaja 1920-luvun lopulla

- Marlebäckin kartanossaan yhteistyö Bertolt Brechtin kanssa

- talvisodan aikaan rauhanneuvottelijana, elinkautisvankeuteen maanpetoksesta, sodan jälkeen SKDL:n kansanedustaja, Yleisradion pääjohtaja

- Laki ja järjestys (D 1933) esityskieltoon

- Niskavuori-sarjan näytelmät: Niskavuoren naiset 1936 kirjailijanimellä Juhani Tervapää, Niskavuoren leipä 1939, Niskavuoren nuori emäntä 1940, Niskavuoren Heta 1950, Entäs nyt, Niskavuori? 1953

- perusarvona viljelty maa, traditio, jota matriarkat pitävät yllä

- Juurakon Hulda (D 1937)

- viihteen konventionaalisesta loppuratkaisusta huolimatta emansipatorinen

TOIVO PEKKANEN (1902–1957)
- kotkalainen konepajatyöläinen, vuodesta 1932 helsinkiläinen ammattikirjailija

- esikoisnovellikokoelma Rautaiset kädet (1927), Satama ja meri (N 1929), Kuolemattomat (N 1931), Tientekijät (R 1930)

- tehdastyöläinen Suomen kirjallisuuteen

- työmiehet ja -naiset yhteiskunnan kivijalka, mutta fyysinen työ este henkiselle kehitykselle

- Tehtaan varjossa (R 1932)

- individualisti tehtaantyöläinen Samuel Oino

- tasapainon etsintä fyysisen ja henkisen välillä sekä työssä että rakkaudessa

- 30-luvun Suomen ”virallinen työläiskirjailija”

- Isänmaan ranta (R 1937): pyrkimys yhdistää vasemmiston ja oikeiston rintamat

- Ihmisten kevät (PR 1935): pulavuosien olot ja ihmisten vietit vastakkain

- Musta hurmio (PR 1939)

- poikkeama yhteiskuntarealismin linjaltaan irrationalismin linjalle

- saari-motiivi ja rajoja rikkova kulkumies Joel
HELVI HÄMÄLÄINEN (1907–1998)
- Katuojan vettä (R 1935)

- abortti-aihe; naisen oikeus äitiyteen

- lawrencelaisuus: äitiys viettisenä luonnonvoimana

- romaanikäsikirjoitus ”Kaunis sielu” 1920-luvun lopulta julkaisematta: aiheena lesbous

- ”Kylä”-romaanit, joista Kylä palaa vuodelta 1938

- romaanien Härjänoja (kesäpaikkansa Somerniemi) ja sivullisuutensa siellä

- Säädyllinen murhenäytelmä (R 1941)

- tohtori – vaimo Elisabet; taiteilija Naimi – aviomies Artur

- ironinen analyysi ns. kulttuurikodeista

- poliittinen allegoria?
IIRIS UURTO (1905–1994)
- Ruumiin ikävä (R 1930)

- paheksuttu: raiskauksen kuvaus, porvarisrouva seksuaalisena olentona

- Kypsyminen (R 1935)

- murska-arvostelut (esim. K. S. Laurilalta)

- Rakkaus ja pelko (R 1936)

- abortin kokeminen
- vuoden 1936 kirjallisuustaistelu

- vastakkain kristillis-konservatiivit ja liberaalien biologis-naturalistinen linja

- liberaalit kriitikot (Lauri Viljanen, Tatu Vaaskivi, Kaarlo Marjanen) puolustivat uuden kirjallisuuden (Hämäläisen, Uurron) vitalismia, psykoanalyyttisyytta

- osa pohjoismaista, D. H. Lawrencen teosten virittämää keskustelua taiteesta ja moraalista

KIIILA
- yhdistys, joka perustettiin 1936 edistämään proletaarikirjallisuutta

- lehdet: Erkki Valan Tulenkantajat (1932–1939), Jarno Pennasen Kirjallisuuslehti (1932–1939) (ja Matti Kurjensaaren Nykypäivä 1935–1939)

- vapaarytminen moderni lyriikka + taistelevuus

- puheenjohtaja Arvo Turtiainen

- jäseniä mm. Jarno Pennanen, Katri Vala, Pentti Haanpää, Iiris Uurto, lyyrikko Viljo Kajava, Elvi Sinervo, kriitikot Raoul Palmgren ja Maija Savutie, elokuvaohjaaja Nyrki Tapiovaara ja kuvataiteilija Tapio Tapiovaara

- Arvo Turtiainen, Muutos (L 1936); Viljo Kajava, Rakentajat (L 1935); Jarno Pennanen, Rivit (L 1937); Elvi Sinervo, Runo Söörnäisistä (N 1937)

PENTTI HAANPÄÄ (1905–1955)
- omin laji novelli, jutut

- esikoisnovellikokoelma Maantietä pitkin 1925

- keskeishahmonsa juureton jätkä

- elämän ja luonnon tarkoitukseton kiertokulku; tempautuminen vapauteen

- keskeisaihe kuolema

- pessimismi, ironia, kristillisen moraalin kritiikki

- Kolmen Töräpään tarina (R 1927)

- valtionpalkinto

- Kenttä ja kasarmi (N 1928)

- kielteisiä tosiseikkoja sotaväkioloista

- vasemmistolainen Kansanvalta suostui kustantamaan

- Mika Waltarin vastateos Siellä missä miehiä tehdään

- useita vuosia kustannusboikotissa

- Noitaympyrä (R kootuissa teoksissa 1956)

- käsikirjoitus vuodelta 1931

- marxilaisten talousteoreetikkojen, mm. Friedrich Engelsin vaikutus

- Pate Teikka noitaympyrästä loikkaava individualisti

- Vääpeli Sadon tapaus (R kootuissa teoksissa 1956)

- käsikirjoitus vuodelta 1935

- sotalaitoksen, muiden totalisoivien järjestelmien kritiikki

- kustannusboikotti ohi: Lauma (N 1937)

- Korpisotaa (R 1940)

- talvisodan henkeä: luonto, kieli, ”rodun taakka” motivoivat köyhää rivisotilastakin

- Nykyaikaa (N 1942)

- kriittinen kuva suomalaisesta upseerista, sodan moraalista

- Yhdeksän miehen saappaat (R 1945)

- sodanvastainen

- esikuva myöhemmille modernistisille sodankuvauksille

SODANKUVAUKSET
- Sotakirjallisuuden genre

- 1. edustaja: Onttoni Miihkali, Suomussalmen sotatanterilla (R 1940)

- lajin klassikot: Onttoni Miihkali, Raatteen tiellä (R 1940), Erkki Palolampi, Kollaa kestää (R 1940)

- taiteellisesti kestävimmät: Pentti Haanpään Korpisotaa, Nykyaikaa ja Yhdeksän miehen saappaat ja Yrjö Jylhän Kiirastuli (L 1940)

- Armas J. Pulla, Ryhmy ja Romppainen -viihderomaanissarja jatkosodan aikaan

- kirjailijat TK-kirjoittajina

- Mika Waltari, Antero ei enää palaa (R 1940)

- Olavi Paavolainen, Synkkä yksinpuhelu (sotapäiväkirja 1946)

- Irja Salla (oik. Taju Sallinen, 1912–1966): matka- ja sotapäiväkirjat Rakkautta raunioilla (1944) ja Hävityksen keskellä (1947)
- sadut aikuisille: Yrjö Kokko, Pessi ja Illusia (1944)

- historialliset romaanit: Mika Waltari (1908–1979)

- Sinuhe egyptiläinen (R 1945), Mikael Karvajalka (R 1948), Mikael Hakim (R 1949), Johannes Angelos (R 1952), Turms Kuolematon (R 1955), Valtakunnan salaisuus (R 1959), Ihmiskunnan viholliset (R 1964)

- Neljä päivänlaskua (PR 1949)

- sodan jälkeen syvyyspsykologisen ja symbolistisen suuntauksen tilalle eksistentialismi

- ranskalaiset Jean-Paul Sartre ja Albert Camus

- yksilö maailmaan heitetty; yksilön osana vapaus ja pakko määrittää olemassaolonsa, mistä seuraa elämänahdistus, Angst

NS. VÄLIPOLVEN KIRJALLISUUS 1950-LUVUN ALKUPUOLELLA
Juha Mannerkorpi (1915–1980)

- eksistentialisti

- ongelmana yksilön eristyneisyys, johon ei löydy ratkaisua kielestä eikä psykoanalyyttisesta teoriasta; esim. monologinäytelmä Avain (1955)

- ranskalaisen ns. uuden romaanin (le nouveau roman) vaikutus: Jälkikuva (R 1965)

Jorma Korpela (1910–1964)

- pääteos Tohtori Finckelman (R 1952)

- moderni tunnustuskirja: ironia, kaksoisolennot

- päähenkilön, kertojan ja sisäistekijän loputon dialogi, moniäänisyys

- romaani on maailma, joka särkyy
Marko Tapio (oik. Tapper, 1915–1980)

- Aapo Heiskasen viikatetanssi (R 1956)

- ihmiskuva rakentuu psykoanalyysiin

- metafiktiivinen

- päähenkilön depersonalisaatio

- kertojan subjektiivisuus

Lyriikka

- välittäjiä siirryttäessä modernismiin: Juha Mannerkorpi, Eila Kivikkaho, Sirkka Selja, Helvi Juvonen, Anja Vammelvuo, Maila Pylkkönen, Sinikka Kallio-Visapää, Aila Meriluoto

- Aila Meriluoto (1924–), Lasimaalaus (L 1946)
1950-LUVUN MODERNISMIN TUNNUSMERKKEJÄ
- taiteen autonomisuus, omalakisuus

- ero romantiikkaan: subjektiivisia tunteita ei ilmaista suoraan, vaan etäännyttäen, esineellistäen taidekieleksi

- ero realismiin: ei relationaalista suhdetta maailmaan, vaan relativistinen

- kertovat ja ajalliset rakenteet heikkenevät

- suuret totuudet kyseenalaistuvat; määrätietoinen juoni puuttuu

- ihmiskuvaus perustuu yleensä behaviorismiin

1950-LUVUN MODERNISTINEN LYRIIKKA
- T. S. Eliot, Autio maa -antologia (1922, suomennettiin 1949)

- Ezra Poundin imagismi

- keskeisintä itsenäinen kuva

- vapaarytmisyys valtasi alaa vähitellen

- merkityksekäs kieli

- runoilija taiteen käsityöläisenä

- hylättiin kollektiivisuus, korostettiin yksilön kokemusta, mutta ei runoilijan henkilöä

- tavoitteena yksilöllisten kuvien kautta luotu ns. minänmaailma

- aistihavainnot tärkeitä, yleensä visuaalisuus, Suomessa kuitenkin vahvasti musiikillisuus

- objektiivisuus, tunteilemattomuus

- assosiointi tärkeää

- kielen monimerkityksisyyden hyödyntäminen, runon monitulkintaisuus tai tulkinnan jääminen avoimeksi

- Suomessa perinteen uudelleen lukemista: kansanrunouden pelkistetty kieli, Aleksis Kiven lyriikan modernistisuus, Aaro Hellaakoski, P. Mustapää (Linnustaja L 1952)
Tuomas Anhava (1927–2001)

- opasti anglo-amerikkalaiseen modernismiin, erityisesti Ezra Poundin imagismiin, lyyrikkona, esseistinä, kriitikkona ja kustannustoimittajana

Eeva-Liisa Manner (1921–1995)

- Tämä matka (L 1956)

- musiikki runon alkuelämyksenä

- runot ”Kontrapunkti”, ”Kaksoisteema”

- runosikermä ”Kambri. Sarja merestä ja eläimistä”

- minänmaailmansa koko maailmankaikkeuden historia tässä ja nyt -kokemuksena

- yhteys luontoon, jota tarkastelee mikroskooppisen objektiivisesti

- inhimillisen kulttuurin väkivaltaisuuden kritiikki

- runsaskuvaisuus

- 1960-luvulla kiinalaisen runouden vaikutuksesta niukempaa mieterunoutta

Paavo Haavikko (1931–2008)

- minänmaailmanaan ihmiskunnan historia nykyhetkeen tiivistyvänä kokemuksena

- yksityinen symboliikka: ”Haavikon metsä”

- Talvipalatsi (L 1959)

- historia väistyy päivänpoliittisten, talouspoliittisten aihepiirien tieltä

- uusi kääntyminen historiaan: muinainen Bysantti miljööksi

- kalevalainen menneisyys talouspoliittisesti tulkiten: Kaksikymmentä ja yksi (L 1974)

- kansakunnan todenpuhujaksi: Kansakunnan linja (1977)

- kiinnostus valtaan, hallitsijoihin kautta tuotannon
1950-LUVUN MODERNISTINEN PROOSA
Marja-Liisa Vartio (1924–1966)

- modernistiset runokokoelmat Häät (L 1952), Seppele (L 1953)

- Se on sitten kevät (R 1957), Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö (R 1958), Kaikki naiset näkevät unia (R 1960), Tunteet (R 1962)

- miehen ja naisen suhteen behavioristinen kuvaaminen

- aistihavainnon keskeisyys

- postuumi Hänen olivat linnut (R 1967)

- surrealismia, lähes jälkimodernismia
Antti Hyry (1931–)

- Maantieltä hän lähti (N 1958)

- pohjoispohjalainen agraari 50-luvun lapsuusmaisema

- ranskalaisen uuden romaanin kaltaista modernismia

- modernisteista tyyliltään pelkistetyin

- Pauli-romaanit: Kotona (1960), Alakoulu (1965), Isä ja poika (1971), Silta liikkuu (1975)

Veijo Meri (1928–)

- aiheena tai miljöönä sota: Manillaköysi (R 1957), Vuoden 1918 tapahtumat (R1960), Sujut (R 1961), Tukikohta (R 1964), Sotamies Jokisen vihkiloma (D 1965)

- miljöönä varuskunta: Irralliset (R 1959), Everstin autonkuljettaja (R 1966), Yhden yön tarinat (R 1967), Kersantin poika (R 1971)

- behavioristinen ihmiskuvaus

- Vuoden 1918 tapahtumat: sota ei ole suurta kertomusta eikä sankaritarinaa, vaan yksilötason arkisia kokemuksia

- Peiliin piirretty nainen (R 1963): näkökulmatekniikka

Mäkelän piiri
- 1940-luvun lopun kirjallinen piiri

- ryhmittymää johti Tampereen kaupunginkirjaston johtaja Mikko Mäkelä

- Lauri Viita ja Väinö Linna

- Alex Matson (1888–1972)

- ryhmän teoreetikko

- kriitikko ja kääntäjä

- Romaanitaide (1947)
LAURI VIITA (1916–1965)

- Betonimylläri (L 1947)

- modernistisempia Kukunor (L 1949), Käppyräinen (L 1954), Suutarikin, suuri viisas (L 1961)

- Moreeni (R 1950)

VÄINÖ LINNA (1920–1992)

- esikoisromaani Päämäärä (1947), Musta rakkaus (R 1948)

- Tuntematon sotilas (R 1954)

- kansanarmeijan kuva: Suomen eri osat (murteet), maaseutu ja kaupunki, eri puoluekannat, eri luonteet

- sytytti kirjasodan: vastustajina Helsingin Sanomien Toini Havu ja modernistit

- Täällä Pohjantähden alla I–III (R 1959, 1960, 1962)

- Pentinkulman kylä ja Koskelan suku 1880-luvulta 1950-luvulle

- II osan kansalaissotakuvaus ensimmäinen punaisten kannalta esitetty

- tolstoilainen humanismi + yhteiskunnallinen determinismi
TOVE JANSSON (1914–2001)
- kansainvälinen kuvataiteilija

- muumisarjakuva 1950-luvulla London Evening Newsiin ja muihin keskieurooppalaisiin lehtiin

- muumiteosten 1. vaihe

- ensimmäinen muumikirja Småtrollen och den stora översvämningen (1945) ja viisi sitä seurannutta muumikirjaa

- idyllinen Muumilaakso, jonne Muumipeikko seikkailuistaan aina palaa

- muumiteosten 2. vaihe

- Trollvinter (1957) ja sitä seuranneet kuusi teosta, joista viimeinen: Skurken i muminhuset (1980)

- aikuistuva Muumipeikko kohtaa vaarat yksin

- yksinäisyys, juurettomuus, epävarmuus

- muumien filosofia esimerkiksi toiseuden kohtaamisesta suunnattu kaksoisyleisölle

1960-LUVUN LYRIIKKA
- vastareaktio 1950-luvun modernismille

- kollektiivisuus, ns. epäpuhdas runo (Pablo Nerudan termi)

Pentti Saarikoski (1937–1983)

- Mitä tapahtuu todella? (L 1962)

- irtoaminen Anhavan poundilaisuudesta

- runon arkkitehtoninen muoto harkittu

- ajankohtaiset, poliittiset aiheet

- Kuljen missä kuljen (L 1965)

- Vietnamin sodan vastaisia runoja

- metafiktiivisyyttä

- Ääneen (L 1966)

- vasemmistolaisia tilausrunoja

- Laulu laululta pois (L 1966), En soisi sen päättyvän (L 1968)

- intiimejä rakkausrunoja

- Katselen Stalinin pään yli ulos (L 1969)

- hyvästijättö yhteiskunnalliselle runolle

Arvo Salo (1932–)

- esitteli vallankumousrunoilijoita

- toi Suomeen Vladimir Majakovskin käsitteen sosiaalinen tilaus

- Lapualaisooppera (laulunäytelmä 1966)

- kabareetekstejä: Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola

- naislyyrikot vaikenivat 1960-luvulla jokseenkin

- suomenruotsalaisten modernistien FBT-ryhmä

- FBT-lehden ympärille (1965–1968)

- ryhmää johti lyyrikko Claes Andersson (1937–)

- hyökkäsi perinteistä modernismia, erityisesti Rabbe Enckelliä vastaan; Enckelliä puolusti lyyrikko Bo Carpelan (1926–)

1960-LUVUN PROOSA
Kirjasodat
- Paavo Rintala (1930–1999), Sissiluutnantti (R 1963)

- pasifistinen, uskonnollinen teos sodan demoralisoivasta vaikutuksesta

- kirjasodan sytyke saatiin romaanin lottakuvauksesta

- kenraalien julkilausuma aloitti Rintalaa ja Otavaa vastustaneiden julkilausumien sarjan

- kulttuuriväen puolustava julkilausuma

- Hannu Salama (1936–), Juhannustanssit (R 1964)

- bussilastillinen välitilan ihmisiä matkalla juhannusjuhliin ja auto-onnettomuuteen

- 1930-luvun oikeistolaisuuden pilkkaa

- avointa seksuaalikuvausta, kansankieli ensi kertaa täysin sensuroimattomana

- kirjasodan sytyke saatiin humalaisen muurari Hiltusen pilasaarnasta

- kokoomuksen kansanedustajien kirje hallitukselle johti jumalanpilkkasyytteeseen ja vuosia kestäneeseen oikeudenkäyntiin

- tukea Salamalle mm. Väinö Linnalta, Mika Waltarilta, ruotsalaisilta kirjailijoilta

- 3 kk:n ehdollinen vankeustuomio; presidentti Kekkosen armahdus 1968; voitto kirjallisuuden autonomisuudelle
Raporttikirjallisuus
- Jörn Donner (1933–)

- matkakirjat ja poliittiset raportit Keski-Euroopasta

- ajankohtaisraportti Suomesta: Nya boken om vårt land (1967)

- Paavo Rintala

- dokumentit viime sodasta: Sotilaiden äänet (1966), Sodan ja rauhan äänet (1967), Leningradin kohtalosinfonia (1968), Napapiirin äänet (1969)
Timo K. Mukka (1944–1973)

- Maa on syntinen laulu (R 1964)

- lappilaiskylä, ihmisen ja luonnon symbioosi, uskonnon ja seksuaalisuuden symbioosi

- naturalismin, pateettisuuden, romantiikan ja mystiikan omintakeinen sekoitus

- helsinkiläiskriitikoiden pilkan kohde

- nousevan keltaisen lehdistön maalitauluksi

- Mukka sai leiman ”villin pohjolan sexus”

- Hymy-lehden ajojahti osasyyllinen Mukan terveyden pettämiseen

- Ja kesän heinä kuolee (R 1968), Lumen pelko (N 1970)

- ympäristökatastrofi

- Kyyhky ja unikko (R 1970): lyyrisyys

- Punaista (L 1966)

1970-LUVUN PROOSA
Työläisromaani
Samuli Paronen (1917–1974)

- työyhteisöjen kuvaaja: Kaivos (R 1970), Laiva (R 1972)

- Huone puutalossa (R 1971): 1970-luvun osattomat
Alpo Ruuth (1943–2002)

- Kämppä (R 1969): realistinen nuorisokuvaus 1950-luvun Sörnäisten poikajengistä

- Kotimaa (R 1974), Nousukausi (R 1977): työläiset laman kourissa, työväenliike moraalisissa ongelmissa
Hannu Salama

- Siinä näkijä missä tekijä (R 1972)

- sodanaikainen vastarintaliike Tampereella

- jälkirealismia

- ns. Finlandia-sarja: Kosti Herhiläisen perunkirjoitus 1976, Kolera on raju bändi 1977, Pasi Harvalan tarina I 1981 ja II 1983, Kaivo kellarissa 1983, Pasi Harvalan tarina III 1984

- jälkimodernismia; metafiktiivinen

- alter ego kirjailija Harri Salminen ja muita epäluotettavia kertojia

- kokonaiskuva 1970- ja 1980-luvun Suomesta

Lassi Sinkkonen (1937–1976)

- jälkirealistinen Sumuruisku (R 1968)

Maaseutuepiikka ja trilogiakirjallisuus
Kalle Päätalo (1919–2000)

- 26-osainen Iijoki-sarja (1971–1998)

Eino Säisä (1935–1988)

- 6-osainen Kukkivat roudan maat (1971–1980)

Heikki Turunen (1945–)

- suuren muuton kuvausta ja myyttisiä hahmoja: Simpauttaja (R 1973), Kivenpyörittäjän kylä (R 1976)

Eeva Joenpelto (1921–2004)

- Lohja-sarja: Vetää kaikista ovista (R 1974), Kuin kekäle kädessä (R 1976), Sataa suolaista vettä (R 1978), Eteisiin ja kynnyksille (R 1980)

- uusmaalainen maaseututaajama ja Hännisen kauppiassuku

- itsenäisyyden ajan Suomen sosiaalihistoriaa

Naiskirjallisuuden nousu
Aulikki Oksanen (1944–)

- nuorten kuvaaja: Tykkimiehen syli (R 1968), Isosisko ja pikkuveli (R 1973)

Anu Kaipainen (1933–)

- ajankohtaisprobleemat + myytit, legendat

- Magdaleena ja maailman lapset (R 1969)

- Arkkienkeli Oulussa (R 1967)

- Surupukuinen nainen (R 1971)

- Larin Parasken fiktiivinen elämäkerta Poimisin heliät hiekat (R 1979)

Tytti Parras (1943–)

- Jojo (R 1968): ”miehekäs” sanasto, seksuaalivapautuksen näennäisyys naisen kannalta

Eeva Kilpi (1928–)

- novellikokoelmia: Rakkauden ja kuoleman pöytä 1967, Kesä ja keski-ikäinen nainen 1970, Kuolema ja nuori rakastaja 1986

- feminismi + ympäristöpoliittisuus

- Tamara (R 1972): ruumiillisuuttaan toteuttava nainen subjektina

”Tunnustuskirjallisuus”
Pentti Saarikoski

- matkapäiväkirjat Aika Prahassa (1967), Kirje vaimolleni (1968)

Christer Kihlman (1930–)

- Människan som skalv (R 1971): alkoholismi, homoseksuaalisuus, aviokriisi

Henrik Tikkanen (1924–1984)

- osoiteromaanisarja: Kulosaarentie 8. Kulosaari. Puh. 35 (1975), Majavatie 11. Herttoniemi. Puh. 78035 (1976), Mariankatu 26, Kruunuhaka (1977), Yrjönkatu (1980)

Märta Tikkanen (1935–)

- Män kan inte våldtas (R 1976), runosarja Århundradets kärlekssaga (1978)

Huumori ja satiiri
Veikko Huovinen (1927–)

- Havukka-ahon ajattelija (R 1952): korpifilosofi Konsta Pylkkäsen huumoria

- Veitikka (R 1971), Joe-setä (R 1988)

- satiiria diktaattoreista, elämäkertatutkimuksen parodiaa

Erno Paasilinna (1935–2000)

- käsitteensä "epäkirjailija"

- seitsemän satiirista artikkeli-, essee- ja pakinakokoelmaa 1967–1987

- Kylmät hypyt (1967), Alamaisen kyyneleet (1970)

- Suomen 1. Finlandia-palkittu Yksinäisyys ja uhma (1984)

- vallan analysoija

Viihde- ja genrekirjallisuus
Kaari Utrio (1942–)

- historiallisia viihderomaaneja, joissa aavistus feminismiä ja lajiparodiaa

- naisen ja perheen historiaa popularisoivia tietoteoksia 1980-luvulla
Matti Yrjänä Joensuu (1948–)

- Väkivallan virkamies (R 1976) aloitti Harjunpää-poliisiromaanien sarjan