Anri kamppinen valmistaa juhlaa

SUPER 12/2016

  43 

---

44  

SUPER 12/2016

 

lin varmaan 12-vuotias, 

kun esitin aattona joulu-

pukkia neljälle pikkusisa-

rukselleni. Muistan, kuin-

ka kiipesin pukin tamineis-

sa tikkaita pitkin parvekkeelle ja menin 

parvekkeen ovesta sisälle. Sisarukseni 

olivat hämmästyneitä, miten pukki tu-

lee parvekkeen kautta. En muista sitä, 

tunnistivatko he minut lopulta. 

Äitini oli kotoisin Pohjois-Karjalas-

ta, jossa ollaan sukurakkaita. Vietimme 

lapsuuden jouluja äidin sisaren perheen 

kanssa yhdessä. Joulun vietossa oli yh-

teensä yhdeksän lasta. Muistan jouluista 

mukavan ilmapiirin. Olimme läheisiä 

sisarusteni kanssa ja olemme vieläkin.

Sota-aikana oli pulaa kaikesta.  Lah-

joja ei ollut mahdollista ostaa, mutta 

teimme niitä itse. Jouluruokina oli pe-

rinteisiä laatikoita, rosollia, lipeäkalaa ja 

leivonnaisia.  Kasvatimme possun, jon-

ka ukki teurasti ennen joulua. Joulu-

pöydässämme oli aina karjalanpiirakoi-

ta karjalaiseen tapaan.

Nuorena aikuisena vietin vielä jou-

luja perheeni kanssa, mutta kun me-

nin naimisiin, sain lapsia ja sisarukseni 

saivat lapsia, vietimme jouluja omien 

perheidemme kanssa. Ikimuistoisim-

mat joulut vietimme kolmen lapsem-

me kanssa mökillä Orivedellä. Mök-

kimme on keskellä metsää, eikä siel-

lä ollut edes sähköjä 70-luvulla. Kun 

menimme sinne, sisällä oli yhtä paljon 

pakkasta kuin ulkona. Lämmitimme 

taloa puilla, kynttilät ja lyhdyt antoi-

vat valon. Mieleenpainuvin hetki näis-

sä jouluissa oli se, kun menimme jou-

luaamun kirkkoon. Kirkko oli täynnä, 

mutta siellä oli hiljaista ja rauhallista.

Olimme mieheni kanssa viisitoista 

vuotta graafisen alan yrittäjiä. Se oli kii-

reinen aika elämässämme. Ennen jou-

lua järjestimme asiakkaillemme joulu-

lounaan. Tein ruoat itse ja muistan, kun 

eräänä vuonna paistoin seitsemän kink-

kua lounasta varten. Sen jälkeen joulu-

teksti ja henkilökuva minna lyhty tunnelmakuva vesa laitinen

Kerttu Kujala:

pöydässämme kotona ei ole kinkkua ol-

lut. Meillä oli tapana muistaa asiakkai-

ta joululahjoilla. Yhtenä vuonna en ha-

lunnut antaa miesvaltaisen alan perin-

teistä lahjaa, konjakkipulloa, ja leivoin 

150 hedelmäkakkua lahjaksi.

Olen kuulunut Marttoihin vuodesta 

1961 lähtien. Pohjois-Espoon Martto-

jen perinteenä on se, että teemme jou- 

lupuuron ja myymme leivonnaisia Kau- 

neimmat joululaulut -yhteislaulutilai-

suudessa. Se on ollut mukava perinne, 

mutta nyt olen jättänyt puuron keiton 

nuoremmille.  

Nykyään vietämme aaton yleensä 

poikani perheessä. Jouluaterialla on iso 

porukka, sillä lapsenlapsillanikin alkaa 

olla jo seurustelukumppanit tai puoli-

sot. Aattoon kuuluvat myös aattohar-

tauteen osallistuminen ja tietenkin jou-

lusauna. Haluan edelleenkin antaa itse 

tehtyjä lahjoja, joista on lahjan saajalle 

iloa. En pidä joulun kaupallisuudesta, 

enkä halua antaa mitään krääsää. Vii-

me vuonna annoin kaikille Kirkon ul-

komaanavun toisenlaiset lahjat. 

Joulu merkitsee minulle paljon. Se 

on Vapahtajan syntymäjuhla. Joulun-

odotukseni alkaa jo ensimmäisestä ad-

ventista, jolloin haluan kirkkoon laula-

maan Hoosianna-hymniä. Sen jälkeen 

alan polttaa kynttilöitä ja kuunnella 

mieluista joulumusiikkia.

.

Espoolaisen Kerttu Kujalan, 80, mielestä 

itse tehdyt lahjat ovat parhaita.

44  

SUPER 12/2016

 

---

SUPER 12/2016

  45 

---

46  

SUPER 12/2016

 

inä olen jouluihminen 

ja laitan kotiin kaik-

ki höpsänät, kynttilät 

ja kukat. Tärkeintä mi-

nulle kuitenkin on jou-

lurauha, että kaikki ihmiset rauhoittui-

sivat aattona ja kaupatkin saisivat olla 

kiinni. Työpaikallani on kiertävä työ-

lista ja sen mukaan olen tänä vuonna 

aattona ja tapanina aamuvuorossa ja 

joulupäivänä välivuorossa. Toivon, et-

tä saisimme työparini kanssa aattopäi-

västä niin kiireettömän, että meillä olisi 

asukkaiden kanssa rauhallista yhdessä-

oloa. Laulaisimme joululauluja ja muis-

telisimme menneitä jouluja.

Paras joulumuistoni on viiden vuo-

den takaa, kun tyttärentytär syntyi. 

Hän on joulunlapsi, joulupäivänä syn-

tynyt. Olin töissä, kun minusta tu-

li mummi. Itkin ilosta ja halusin heti 

kertoa siitä ihan kaikille.

Olen itse suuresta perheestä, meitä 

on 11 sisarusta. Lapsuuden kotini oli 

Tohmajärven Kaurilan kylässä, joten 

meillä oli ihan perinteinen maalaisjou-

lu. Sitä muistelemme yhdessä 93-vuoti-

aan äitini kanssa. Aattona oli joulusauna 

ja isä oli Joulupukki. Meillä ei ollut ai-

neellisesti rikasta, mutta henkisesti kyllä.

Minusta oli hauskaa, kun isä sanoi 

aina, että jouluna saa vaikka yölläkin 

syödä ja kyllä me kinkkua söimme. Jou-

luaamuna kuudelta lähdimme hevosel-

la kirkkoon.

Minulla on jouluisia muistoja myös 

työstäni. Ne nousevat mieleen joka jou-

lu. Valmistuin vuonna 1990 Outokum-

mussa kodinhoitajaksi. Tein perhetyö-

tä. Siitä minulla on joulumuisto, joka ei 

ole niin kovin mukava. Olin aatonaat-

tona perheessä, jossa olin tehnyt paljon 

töitä. Leivoin viisivuotiaan pojan kans-

sa pipareita. Hän kysyi, voisinko olla 

aattonakin heillä. Olisi niin turvallista.

Valmistuin vuonna 2003 lähihoi-

tajaksi, mutta olen jo pitkään tehnyt 

myös vanhustyötä. Työpaikkani on Si-

reenipihan hoivakoti, joka avattiin vuo-

si sitten. Tätä aikaisemmin olin töissä 

pienessä kymmenpaikkaisessa muisti-

sairaiden yksikössä.

Toissa jouluna tiesimme jo, että meil-

lä on siirto edessä tänne Sireenipihaan, 

kunhan tilat valmistuvat. Olin joulu-

aattona töissä ja halusin järjestää asuk-

kaille kauniin joulun. Laitoin valkoiset 

liinat pitkälle pöydälle ja kynttilät pa-

lamaan, mitä tietenkään ei saisi tehdä, 

mutta olin läsnä koko ajan. Yksi van-

huksista oli hyvin rauhaton, mutta kun 

me kaikki istuimme siinä ja luin jou-

luevankeliumin, hän laittoi kädet ristiin 

pöydälle ja rauhoittui. Se oli niin ihana 

hetki. Vanhoilla ihmisillä jouluevanke-

liumi on kuulunut aina jouluun.

Omat jouluperinteeni ovat mo-

ninaiset. Kun omat lapset olivat pie-

niä, kävimme jouluaattona kierroksel-

la. Vierailimme lähellä olevien sisarten 

sekä äidin ja isän luona. Hautausmaalla 

käynti on ollut meillä perinteenä kaut-

ta aikojen, kuten myös Tohmajärvellä 

järjestettävä aattohartaus. Sinne lähden 

aina, jos töistä ehdin ja olen Suomessa.

Olemme viettäneet jouluja ulko-

maillakin, Thaimaassa: Olemme ko-

keilleet hotellijouluja ja maatilajouluja, 

mutta kotijoulu on kuitenkin ihan pa-

ras. Lämmitämme vanhan ulkosaunan 

ja saunomme kynttilänvalossa. Saan ol-

la rakkaitteni kanssa.

.

teksti ja henkilökuva marjo sajantola tunnelmakuva vesa laitinen

Maija Rutanen:

Lähihoitaja Maija Rutanen, 59, asuu 

Joensuussa. Hänelle perheen kanssa 

vietettävä kotijoulu on ihan paras.

46  

SUPER 12/2016

 

---