Anri kamppinen valmistaa juhlaa

82  

SUPER 12/2016

 

LUONNOSSA

Markku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

JOULUNVALKEA JÄNIS

V

anhoissa joulukorteissa lie-

nevät kuvatuimpia metsän-

eläimiä jänis ja punatulkku. 

Paksun, talvisen lumihan-

gen pinnalla keitellään puu-

roa tonttujen kanssa. Kun-

pa näin olisikin. Joulukorttien kaunis, 

puhtaanvalkea metsäjänis on kuitenkin 

hätää kärsimässä – ainakin eteläisem-

mässä Suomessa. 

Talvella valkoturkkinen metsäjänis 

on helppo erottaa rusakosta, jonka väri 

ei juurikaan vaalene talven tullen. Ke-

sällä niiden erottaminen onkin jo hie-

man haastavampaa. Rusakko on metsä-

jänistä isompi ja pitkäkorvaisempi. Mo-

lemmilla ovat mustat korvanpäät, mut-

ta vain rusakolla on päältä musta hän-

tä. Rusakko on myös – anteeksi vain – 

rujomman näköinen. 

Molemmat voivat saada vuodessa 

kolmekin poikuetta, joissa on 1–5 poi-

kasta. Poikaset piiloutuvat heinikkoon 

heti synnyttyään. Emot käyvät imettä-

mässä niitä muutaman kerran vuorokau-

 www.pirttimaa.fi 

dessa. Yksinäisen ja hylätyn näköinen 

jäniksenpoikanen täytyykin jättää rau-

haan. Se ei ole eksynyt. Sen emo ja muut 

poikaset piilottelevat jossain lähistöllä.

Pitkäkorvien elinpiirit eroavat ai-

ka selvästi toisistaan. Metsäjänis viih-

tyy nimensä mukaisesti metsissä ja nii-

hin rajoittuvien peltojen laiteilla. Rusak-

ko on sen sijaan laajojen peltoaukeiden 

laji. Rusakkoa sanotaankin myös pelto-

jänikseksi. Myös ruokavalio on hieman 

erilainen. Metsäjänis käyttää talvella ra-

vinnokseen lehtipuiden silmuja ja kuor-

ta. Paljaaksi kaluttu kaatunut haapa on 

yleensä metsäjäniksen jäljiltä. Rusakko 

kelpuuttaa sen ravinnokseen vain silloin, 

kun paksu hanki peittää vihreän ruohon, 

jota se mielellään syö. Vaikka muu puu-

ruoka ei rusakolle maistuisikaan, niin 

omenapuun kuori maistuu, ikävä kyllä.

Talvisista lumijäljistä lajit on suh-

teellisen helppo määrittää. Metsäjänis 

pystyy levittämään takakäpälänsä kuin 

lumikengäksi. Jälki on päärynämäisen 

pyöreä. Rusakon jälki on pitempi ja 

usein sen käpälät viistävät lunta jälkien 

välissäkin.

Leudot, lumettomat talvet sopivat 

mainiosti rusakolle, mutta metsäjänik-

selle ne tietävät vaikeuksia. Valon vähe-

nemisen vuoksi se vaihtaa valkean talvi-

turkin, vaikka maa olisi musta. Pedoille 

se on silloin helppo saalis.  

Joulukorttien kaunis metsäjänis 

onkin vähenemässä etelässä. Onnek-

si pohjoisessa on vielä lumisia, oikeita 

talvia. Ja Joulutonttuja.

Hyvää Joulua!

.

82  

SUPER 12/2016

 

---

SUPER 12/2016

  83 

SUPER 12/2016

  83 

superin ammattiosastojen puheenjohtajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

porin seudun

ammattiosasto

TYÖNTÄYTEINEN SYKSY

Porin seudulla on vietetty ay-toimijan 

kannalta kiireistä syksyä. Uutiset eivät 

ole aina olleet hyviä.

– Perusturvassa on ollut sijaiskiel-

to, ylityökielto ja lomautuksia. Hoita-

jamitoituksia on vähennetty. Meidän-

kin osastolta vähennettiin 2,5 hoitaja-

paikkaa. Aluehallintovirastolta tuli sa-

kon uhka neuvolatoiminnalle, puheen-

johtaja Kirsi Karuneva luettelee.

Jotain hyvääkin mahtuu joukkoon. 

Vastaanotossa lomautuksia peruttiin. 

Kaupunginvaltuusto teki päätöksen, 

että hoitajamitoituksessa palataan pa-

rempaan. Sairaalassa hoitohenkilökun-

ta ei joutunut lomautusten alle.

– Muitakin hyviä uutisia on. Pää-

luottamusmies on saanut neuvoteltua 

yhdelle määräaikaiselle vakipaikan. Ko-

tihoidossa lähihoitajat saavat tehdä en-

tistä enemmän koulutuksensa mukaista työtä.

Porin seudun ammattiosasto kuuluu isojen joukkoon, jäseniä on 828. Porissa 

on lisäksi oma osastonsa keskussairaalan superilaisille ja yksityisellä puolella työs-

kenteleville.

Ammattiosasto toimii aktiivisesti. Sillä on omat Facebook-sivut. Hallitus ko-

koontuu kuukausittain, eikä edes kokousten kesätaukoa keritty viime kesän myl-

lerryksissä pitämään. Nuoria osasto on houkutellut, viimeksi Elastisen konsertilla, 

jonka Porin kolme ammattiosastoa järjestivät yhdessä. Konsertti oli loppuunmyyty.

– Meillä on osaston hallituksessakin nyt kaksi uutta nuorta jäsentä.

Kirsi Karunevasta tuli superilainen vuonna 2003. Aikaisemmin hän oli kaupan 

kassana.

– Haaveilin jo kauan sitten hoitajan työstä, mutta asia jäi, kun sain neljä las-

ta. Kun lapset sitten kasvoivat, vanha haave palasi ja opiskelin työn ohessa alalle.

Karuneva aloitti osastonsa puheenjohtajana vuoden alussa. Hän toimii myös 

opona, yhdysjäsenenä, luottamusmiehenä ja työsuojeluvaravaltuutettuna.

– Hommia riittää ja kiirettäkin on. Puheenjohtajuuden opettelu teettää työtä, 

mutta SuPerin kursseilta olen saanut hyvää tietoa.

Karunevan työpaikka on kuntoutus- ja sairaalapalveluiden akuutilla lyhytaikais-

osastolla T4. Hän tekee kolmivuorotyötä.

.

jukka järvelä

Nukutko riittävästi?   

s. 12

En nykyisin. Univelkaa tulee, kun 

on niin paljon toimintaa.

Luetko paljon lehtiä?   

s. 13

Luen vain SuPer-lehteä ja Satakun-

nan Kansaa. En naistenlehtiä.

Teetkö itse jouluruokia?   

s. 14 ja 58

Kinkun ja laatikoita teen. Riippuu 

myös siitä, missä vietän joulua.

Minkä asian haluaisit korjata vanhus-

tenhoidossa ensimmäiseksi?   

s. 24

Hoitajamitoituksen. Asiakkaat ja 

potilaat ansaitsevat sen hoidon, mikä 

heille kuuluu. He ovat jo oman osuu-

tensa aikanaan tehneet. Näissä asioissa 

ei pidä tuijottaa vain rahaa vaan tarjota 

kaikille arvokas vanhuus.

Miten suhtaudut yötyöhön?   

s. 35

Sopii minulle. Saan nukuttua vuo-

ron jälkeen hyvin.

Oletko lähdössä helmikuussa opinto-

päiville Tampereelle?   

s. 36

En ole vielä varma. Mielessä asia on, 

sillä en ole moneen vuoteen niillä päi-

villä ollut.

Mikä on paras talvilomakohde? 

 

s. 70

Menisin Lappiin, jossa on paljon 

lunta ja sopivan kylmää.

Minkä neuvon antaisit vastavalmistu-

ville hoitajille?   

s. 77

Tee sydämellä sitä työtä, mihin si-

toudut.

P.S.

Kirsi Karuneva on viettänyt  

kiireisiä aikoja.

---