TEISKOLAN TYÖVÄENASUNNOT
1150
Terälahdentie 468 ja 538, Teiskola-1-63
yksityisomistuksessa
K I: sosiaalihistoria, valtakunnallisesti merkittävä Kirkkojärven
kulttuurimaiseman osana
Sekä Teiskolan
vanhan meijerin yhte-
ydessä että varsinaisen kartanoalueen
ulkopuolella on työväelle tarkoitettuja
asuinrakennuksia, jotka on rakennettu
1900-luvun vaihteen molemmin puo-
lin. Asuntojen huoneluku on alunperin
vaihdellut yhdestä kolmeen.
Alkuperäistä henkeä on vielä ns.
Mäkelän taloissa tien varressa Teisko-
lasta etelään. Molemmat asuintalot ovat
kivipilareille rakennettuja hirsipintaisia
rakennuksia, punamullan väreissä ja
valkoisilla listoituksilla yksinkertaisen
tyylikkäitä. Kartanoa vastapäätä sijait-
sevassa Vitasaaressa olevaa rakennus-
ta on uudistettu lautaverhouksella ja
laajennuksilla,
joten vain perusrungon
ikkuna-aukotuksesta löytyvät enää al-
kuperäiset tyylipiirteet.
Mäkelän pitkätalo etelästä. EK 007
Pienempi Mäkelän talo etelästä. EK 007
Mäkelän pitkäntalon itäpääty.
EK 007
Tienpuolisivu. EK 007
TEISKON LAINAMAKASIINIT
1151
Terälahdentie 514, Teiskola-1-63
yksityisomistuksessa
KM I: sosiaalihistoria, maisema, valtakunnallisesti merkittävä
Kirkkojärven kulttuurimaiseman osana
Maassamme alettiin perustaa lainajy-
västöjä pahan päivän varalle 1800-lu-
vun alussa. Niistä voitiin antaa keväällä
siemenviljaa tarvitseville, ja syksyllä oli
laina maksettava takaisin sopivan ko-
ron kanssa.
Teiskon lainamakasiinit perustet-
tiin sillan korvaan Teiskolan kartanon
maalle. Vanhempi niistä rakennettiin
v. 1824, ja sen vetoisuus on 1199 hl.
Myöhemmin rakennettuun makasii-
niin mahtuu 1718 hl viljaa. Lautavuo-
ratut makasiinit
ovat harjakattoisia ja
niin lähellä toisiaan, että väliräystäät
ovat yhdessä.
Viimeisinä suurina nälkävuosina
1866-1867 varastot tyhjenivät. Vuo-
si 1866 oli jo ollut niin huono sato-
vuosi, että monet eivät olleet voineet
lainaansa palauttaa. Vuonna 1867 oli
täydellinen kato. Vuosi 1868 olisi ollut
jo hyväsatoinen, mutta siemenviljan
puuttuessa valtaosa pelloista oli kylvä-
mättä, ja siitä johtuen nälänhätä jatkui
vielä seuraavankin vuoden.
Pitäjän väkiluku oli v. 1868 vain
2542 henkeä, vaikka se v. 1860 oli ollut
jo 3200 henkeä.
Makasiineja käyttää nykyisin
manttaalisäätiö. (Tammelander) Niillä
on vielä syvällistä sosiaalihistoriallista
arvoa maisemallisen arvon lisäksi.
Päädyt tielle. ALJ 999
Tienäkymä. JR 008
Makasiinit etelän puolelta. JR 008
TEISKOLA
1152
Teiskolantie 7-25, Teiskola-1-63
yksityisomistuksessa
mm. J. G. Sacklén? 1806, Birger Federley 1916, 1918
RKM I, rakennustaide, rakennushistoria, kulttuurihistoria, maisema,
valtakunnallisesti merkittävä Kirkkojärven kulttuurimaiseman osana
Teiskolan kylässä oli v. 1540
kaksi
Teisko-nimistä tilaa sekä Salo ja Mus-
taniemi, jotka kaikki liitettiin 1600-
luvun lopulla Teiskolan kartanoksi.
(Arajärvi 1954) Siihen on 1820-luvulla
liitetty vielä sen augmentti Padustaipa-
leen Poukka. (SKS 1945)
Tilan omistajien historia on väri-
käs. Ratsumestari Wolmar von Schlip-
penbach sai Teisko-Teiskolan v. 1648
kiitokseksi Ruotsin kruunulle tekemis-
tään palveluksista. Kartano perustettiin
ja sai säterivapauden v. 1663. Vuonna
1684 taloa hallitsi kihlakunnantuoma-
ri Johan Spofvenhjelm,
joka sai liitet-
tyä siihen loputkin kolme kylän tilaa.
Hänen sukulaisensa volontääri Gustaf
Montanin aikaisissa asuinrakennuksis-
sa oli jo koristeltuja palttinatapetteja.
Myöhempiä tunnettuja omistajia olivat
mm. nimismies Magnus Gabriel Gadd,
vapaaherra, valtiokonttorin presidentti
Hans Henrik Boije ja asessori Gabriel
Ahlman. Luutnantti Johan Tammelan-
der sai tilan haltuunsa 4.3.1794 5277
riikintaalarin hinnasta, ja sen jälkeen
kartano on kuulunut hänen suvulleen.
Teiskon ainoa herraskartano sijait-
see Kirkkojärven ja Teiskolanlahden
välisellä luonnonkauniilla kannaksella.
Teiskolantie halkaisee talouskeskuk-
sen niin, että tien lounaispuolelle jää
asuntopiha ja koillispuolelle karjapiha.
Teiskon päätie kulkee välittömästi ta-
louskeskuksen itäpuolella.
Päärakennus on rakennettu Teis-
kolanlahdelle laskevan rinteen pääl-
le, josta on komeat näkymät lahdelle.
Kaksikerroksisen hirsirunkoisen ra-
kennuksen pystytystyöt aloitettiin v.
1806 luultavasti turkulaisen maanmit-
tari J. G. Sacklénin laatimien, allekir-
joittamattomien suunnitelmien mu-
kaan.
Sota keskeytti työt, mutta vuo-
den 1810 lopulla empireasun saanut
aumakattoinen rakennus oli valmis.
Siihen tuli 13 huonetta ja keittiöosasto.
Rakennus oli pitkään vuoraamatta ja
maalaamatta. Luoteispäätyä jatkettiin
myöhemmin yksikerroksisella keittiö-
siivellä, joka korvattiin v. 1918 Birger
Federleyn suunnitelman mukaisella
siivellä. Rakennuksessa ei ole asuttu
vakituisesti vuoden 1926 jälkeen. Siksi
kiinteät
rakenteet, ovet, lattiat ja listat
ovat säilyneet alkuperäisessä asussa.
Päärakennuksen ympärillä on laaja
koristepuutarha. Sitä rajaavat entinen
pakari-väentupa ja vaunuliiteri, jotka
on rakennettu 1920-luvulla vuoraa-
mattomina hirsirakennuksina. Pakari
on muutettu myöhemmin isäntäväen
asuinrakennukseksi, jolloin se lienee
saanut kattokaavelin yläkerran tilojen
valaisemiseksi ja laajan avokuistin.
Hirsipinta on maalattu punamullalla
(faluröd) ja ikkunankehykset valkoi-
siksi.
Pääpihan
pohjoispuolella on vilja-
makasiini ja entinen puutarhurin asun-
Päärakennuksen koillissivu. KN 007
Pihanäkymä vaunuliiterille päin.
KN 007
Sauna, jossa on talonväen ja palvelus-
väen puoli. KN 007