Great Britain, British Jews, and the international protection of Romanian Jews, 1900-1914: a study of Jewish diplomacy and minority rights

 
219
kevaa propagandaa Britanniassa, esimerkiksi julkaisemalla pamfletteja tai välit-
tämällä tietoa diplomaattikanavia pitkin. Britannian ulkoministeriö ei uskonut 
näitä väitteitä. Kaikesta tästä huolimatta maiden väliset suhteet olivat kuitenkin 
kohteliaat, joskaan eivät erityisen läheiset.  
 
Suunnilleen vuodesta 1907 alkaen Britannia alkoi ottaa entistä enemmän 
huomioon suurvaltapoliittiset näkökohdat, kun se päätti politiikastaan Roma-
nian juutalaisia kohtaan. Britannia oli solminut liitot Ranskan ja Venäjän kans-
sa, eikä se halunnut Romanian tiivistävän yhteistyötään Saksan ja Itävalta-
Unkarin kanssa. Tämä saattoi lisätä Britannian hallituksen haluttomuutta puut-
tua Romanian juutalaisten kohteluun. 
 
Romanian juutalaisten siirtolaisuus  
 
Romaniasta lähti vuosien 1899—1904 välisenä aikana siirtolaisiksi yli 40 000 
juutalaista ja koko ensimmäistä maailmansotaa edeltävällä ajalla vähintään 
70 000. Laivalippujen hintakäytännöistä johtuen suuri osa tästä joukosta kulki 
Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Britanniaan asettui pysyvästi kuitenkin vain 
noin 120 000 Itä-Euroopan juutalaista, joista romanialaisia noin 5 000. Juutalai-
set olivat sitä mieltä, että siirtolaisuus johtui pääasiassa Romanian juutalaispoli-
tiikasta, antisemitismistä ja juutalaisvastaisesta lainsäädännöstä, joskin vuosi-
sadan vaihteen talouslamalla oli myös vaikutusta. Romanian hallituksen tulkin-
ta poikkesi tästä: Romania syytti kansainvälisiä juutalaisjärjestöjä siirtolaisuu-
den rohkaisusta ja piti lisäksi juutalaisten väestönkasvua keskeisenä tekijänä. 
 
Kauttakulkusiirtolaisten suuri määrä pelästytti Britannian vakiintuneen 
juutalaisyhteisön; eihän ollut selvää, kuinka suuri osa kauttakulkijoista jäisikin 
saarivaltioon. Yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet juutalaiset pelkäsivät oman 
asemansa puolesta, sillä suuri maahanmuuttajien määrä voimisti muukalaisvi-
hamielisyyttä ja rotuvihaa, ja sitä kautta uhkasi myös vakiintuneen juutalaisvä-
estön asemaa. Britanniassa suunniteltiin samanaikaisesti siirtolaislainsäädäntöä, 
ja siirtolaisuuskeskustelu oli kiivasta — liittyen nimenomaan juutalaissiirtolai-
suuden yhteiskunnallisiin ongelmiin. Niinpä juutalaiseliitti vastusti suurimit-
taista maahanmuuttoa Itä-Euroopasta, ja koetti parhaansa mukaan hillitä siirto-
laisvirtoja. Juutalaisjärjestöt lähettivät siirtolaisia takaisin Manner-Eurooppaan 
ja eteenpäin Atlantin yli. Joillakin Britannian juutalaisilla oli eriäviä mielipiteitä 
siirtolaispolitiikan jyrkkyydestä ja taloudellisen avun määrästä, mutta perus-
asenne oli kuitenkin kaikilla sama: juutalaisten asemaa tuli parantaa Itä-
Euroopassa, jotta alueen juutalaisilla ei alun perinkään olisi tarvetta lähteä siir-
tolaisiksi.  
 
Tässä valossa ei olekaan yllättävää, että juutalainen diplomatia oli Roma-
nian kysymyksessä erityisen aktiivista juuri 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, 
kun siirtolaisuus Romaniasta oli huipussaan. Kun Conjoint Committee harjoitti 
painostustoimintaa, se ei kuitenkaan korostanut yhteyttä siirtolaisuuden uhan 
ja Romanian juutalaisten huonon aseman välillä erityisen näyttävästi. Tämä oli 
huomattavissa nimenomaan juutalaisjohtajien yhteydenotoissa Britannian halli-
tuksen suuntaan. Sen sijaan silloin kun Britannian juutalaiset keskustelivat siir-

---

 
220 
tolaisuuden aiheuttamista ongelmista keskenään, siirtolaisuuden ja Romaniassa 
harjoitetun sorron yhteydet tulivat hyvinkin selviksi.  
 
Suurvaltapolitiikka ja poliittinen tilanne Balkanilla 
 
Britanniasta käsin katsottuna Romanian tilanne oli ollut muutaman vuoden 
ajan taka-alalla, kun Romaniassa puhkesi vuonna 1907 talonpoikaiskapina. Juu-
talaisten maanvuokraajien toiminta oli kapinan syttymisessä tärkeässä roolissa. 
Kapinassa ei kuitenkaan kuollut juutalaisia, vaikka heidän omaisuuttaan tuhot-
tiin ja tuhannet juutalaiset joutuivat pakenemaan asuinpaikoiltaan. Britannian 
juutalaiset aloittivat kapinan jälkeen kampanjan Romanian juutalaisten puoles-
ta, ja vaativat Britannian hallitusta puuttumaan Romanian tilanteeseen.  
 Britannian 
juutalaisjärjestöjen 
aktiivinen toiminta jatkui vuonna 1908. Kun 
Balkanin alueella tuli rajamuutoksia ja valtasuhteiden muutoksia, muutokset 
antoivat aihetta juutalaisaktivistien kampanjoille. Lucien Wolf nousi nyt voi-
makkaasti esille Conjoint Committeen politiikan muovaajana. Suurvallat suun-
nittelivat vuonna 1908 kokousta Balkanin tilanteesta sen jälkeen kun Bulgaria 
oli julistautunut itsenäiseksi ja Itävalta-Unkari liittänyt Bosnian itseensä. Tässä 
yhteydessä Conjoint Committee vaati, että Romanian juutalaisten asemaa käsi-
teltäisiin konferenssissa muiden Balkanin asioiden ohella, kun Berliinin sopi-
muksen määrittelemään tilanteeseen oli joka tapauksessa tulossa muutoksia. 
Tämä oli epärealistinen toive, minkä juutalaisjohtajat tuntuivat ymmärtävän 
itsekin.  
 
Balkanin sotien yhteydessä vuosina 1912—1913 tarjoutui jälleen mahdolli-
suus ehdottaa Romanian juutalaisten tilanteen uudelleenkäsittelyä kansainväli-
sellä foorumilla. Perusteluna Conjoint Committeella oli tässä tilanteessa ensiksi 
se, että Romania oli saamassa lisäalueita, mikä tulisi merkitsemään juutalaisten 
sorron ja epätasa-arvon maantieteellistä laajenemista. Jatkossa vaadittiin myös 
koko Balkania koskevaa, rauhansopimuksen liitettävää uskonnonvapauslause-
ketta sekä sitä, että Britannian hallitus ei tunnustaisi epätyydyttävää Bukarestin 
rauhansopimusta elokuulta 1913. Vuosina 1913–1914 Britannian juutalaisten 
kampanjointi Romanian juutalaisten puolesta oli erittäin aktiivista, mutta kesäl-
lä 1914 syttynyt maailmansota merkitsi toiminnan keskeytymistä. 
 
Juutalaisen diplomatian arviointia 
 
Britannian juutalaisten ulkopoliittisten johtajien päätavoite oli Romanian juuta-
laisten emansipaatio. Tämä tavoite liittyi kansainvälisoikeudelliselta kannalta 
vuoden 1878 Berliinin sopimukseen. Britannian juutalaiset vaativat, että Roma-
nia täyttäisi Berliinin sopimuksen ehdot ja myöntäisi koko juutalaisväestölleen 
kansalaisuuden. Juutalaisten kansalaisuus johtaisi samalla juutalaisvastaisen 
lainsäädännön kaatumiseen, kun juutalaisia ei enää voisi kohdella maattomina 
muukalaisina. 
 
Romanian juutalaisten täysi tasa-arvo olisi johtanut myös Britannian juu-
talaiseliitin maailmankuvan mukaisen ideologisen tavoitteen toteutumiseen. 
Mikäli Romanian juutalaisten emansipaatio olisi toteutunut läntisten mallien 

---