Tampereen aitolahden ja teiskon rakennuskulttuuri

5
Kulkas  on  kantatila  vuodelta  1553  ja
ollut  ilmeisesti  saman  suvun  hallussa
koko ajan. Sorilan kylän Peukunen on
yhdistetty Kulkkaaseen v. 1835, Palon
kylän Partola ja siihen liitetty Holvasti
1860-luvulla.
Kulkas  on  ollut  1660-luvulla  rat-
sumiestila  ja  1700-luvulta  lähtien  Jär-
vensivun rusthollin augmentti.
Kulkkaan kaksikerroksinen päära-
kennus on muurattu paikan päällä val-
mistetuista tiilistä ja rapattu. Alkuosan
rakentamisaika on tuntematon; talon
perimätieto puhuu 1500-1600-luvusta.
Rakennusta on jatkettu 1886, kun saa-
tiin hyvä sato. Kaikki seinät, myös vä-
liseinät, tehtiin suurista tiilistä n. 60 cm
paksuiksi.  Itäpään  kahden  kerroksen
korkuisessa  pirtissä  oli  takka,  johon
mahtui motti halkoja. Puut ajettiin si-
sälle hevosella kärrynmentävistä ovis-
ta.  Pirtti  jaettiin  välipohjalla  kahteen
kerrokseen v. 1924, jotta Pohjois-Hä-
meen  tietopuolinen  karjanhoitokoulu
saattoi aloittaa talossa v. 1925. Se toimi
pirtin paikalla vuoteen 1954.
Wivi Lönn suunnitteli 1900-luvun
alussa talon tilajärjestelyjä ja todennä-
köisesti  myös  keittiön  kuistin.  Puu-
kuistissa on selvä jugendin muotomaa-
ilma.
Päärakennuksen  pohjoispuolelle
jäävää  puistomaista  keskuspihaa  ym-
päröivät  talli,  navetta  ja  aitta.  Tiilestä
muurattu ja rapattu talli on 1800-luvul-
ta ellei vielä vanhempi. Puhtaaksimuu-
rattu tiilinavetta on rakennettu v. 1898
uusgotiikan  henkeen.  Pitkässä  hirsiai-
tassa on ollut myös asunto. (Kulkas)
Kulkkaalla  on  pidetty  kestikieva-
ria, josta matkaa on tehty Tampereel-
le, Teiskoon ja metsätietä pitkin myös
Orivedelle.  Mahtavan  pirtin  molem-
milla  seinustoilla  oli  ”lehterit”,  joissa
matkustavaiset saivat  yöpyä  –  toisella
puolen  miehet,  toisella  naiset.  Pirttiä
KULKAS (JA KORPI)   
 
 
 
1042
Kaitavedentie 282, Sorila-5-72
yksityisomistuksessa / mm. Wivi Lönn?
RKM IIIv: rakennusperintö, kulttuurihistoria, maisema
käytettiin  aikanaan  myös  kirkko-  ja
seurakuntatilana. (Alajoki 1994)
Tallin  vieressä  sijaitseva  Korven
kantatilan  päärakennus  on  ollut  noin
60  vuotta  asumattomana  ja  käytän-
nössä  jo  korjauskelvoton.  Pihapiirin
rakennukset on purettu ja pihassa on
nykyään ratsastuskenttä.
Näkymä etelästä. JR 008
Päärakennuksen eteläsivua. EK 007
Kulkkaan pirtti ”lehtereineen” 
90-luvulla. TKA
Keittiön kuisti. JR 008

---

55
Aitolahden tilalliset osallistuivat siirto-
karjalaisten asuttamiseen luovuttamal-
la palstoja mm. Pulesjärvelle menevän
tien varresta. Tiloilla oli omat kummi-
tilansa  uudisasukkaiden  kotiutumisen
helpottamiseksi.  Kulkkaan  nimikkoti-
loja oli Pirjola, joka nimi lienee Kulk-
kaalta peräisin.
Pirjolan  asuinrakennus  on  tyypil-
tään  ruotsalaistalo,  joita  rakennettiin
Karjalan  evakoille  talvisodan  jälkeen.
Se rakennettiin joko 1940 tai 1941 ran-
korakenteisena puolitoistakerroksisek-
si. Ensimmäiset asukkaat muuttivat ta-
kaisin Karjalaan, jolloin talo oli jonkin
aikaa  vuokralla.  Talon  lounaiskulman
alle  rakennettiin  1950-luvun  lopussa
kellari, jolloin eteläsivu sai yhtenäisen
betonisokkelin.  Muuten  ulkoasu  on
ennallaan.  Myös  sisustus  on  pääpiir-
teissään alkuperäinen.
Piharakennuksessa  oli  alunperin
navetta,  lato,  liiteri  ja  sauna;  vähän
kauempana on lisäksi kuivuri. (Koira-
nen)
PIRJOLA, PEURANTA   
 
 
1043
Pulesjärventie 231, Sorila-7-9
yksityisomistuksessa
K III: asutushistoria
Päärakennuksen itäsivu. EK 007
Pihapiiri tieltä. JR 008

---

56
Suur-Pirkkalan  vanhat  rintaseudut  Vesi-
lahti  ja  Lempäälä  ovat  pitäneet  Teiskoa
takamaanaan  jo  tämän  vuosituhannen
alussa. Vaikka Vesilahti erosi omaksi seu-
rakunnakseen 1300-luvun alkuvaiheilla ja
Lempäälä noin sata vuotta myöhemmin,
jatkuivat  näiden  omistukset  Teiskossa.
Messukylä  erosi  Pirkkalan  kappeliseura-
kunnaksi  1400-luvun  alkupuolella  ja  sen
alueeseen  kuuluivat  Näsijärven  rantamat
Ylöjärven  eteläpäätä  lukuun  ottamatta
Muroleeseen saakka, siis myös koko Teis-
ko.
Vanhin  asiakirjatieto  Teiskosta  tun-
netaan  1300-luvulta  asti.  Vuonna  1685
Värmälän  ja  Kämmenniemen  rajoista
riideltäessä esitettiin v. 1613 annettu tuo-
mio, jossa puolestaan vedottiin kuningas
Maunun aikaiseen, siis ennen vuotta 1365
annettuun lausuntoon.
Paikannimet  antavat  käsityksen  to-
dellisesta eräpitäjästä ja saaliinpyytämises-
tä. Tällaisia ovat mm. Taivalpohja, Taival-
lahti,  Vetämäkannanniemi,  Leponiemi,
Loukkulahti, Ahven-, Särki- ja Haukijärvi,
Matehinen,  Ilveskoski.  Vielä  vanhempia
lappalaisajan nimiä ovat mm. Lapinsaari,
Lapinkorkee, Vertuu, Neinvuori ja Siirin-
nokka.
Teiskon  ensimmäisestä  kiinteästä
asutuksesta ei ole tietoa, mutta maakirjojen
laatimisen  yhteydessä  v.  1540  Teiskoon
on merkitty 17 kylää ja 63 tilaa. Asukaslu-
vuksi on arvioitu 372 henkeä. Kylät olivat
Asuntila, Kovero, Kulju, Kulkkila, Käm-
menniemi, Padustaipale, Pohtola, Teisko-
la, Tervalahti, Terälahti, Vattula ja Värmälä
sekä yksittäistalot Kahanpää, Kuusniemi,
Leppälahti, Likaniemi, Mustaniemi ja Tau-
laniemi. (Arajärvi 1954)
Suurin osa kylien ja tilojen nimistä on
edelleenkin käytössä, ja useilla kantatiloilla
on  talouskeskuksensa  samoilla  paikoilla
kuin vuosisatoja sitten. 1500-luvun suurin
kylä Terälahti on jaettu pienemmiksi osik-
si, mutta Terälahti on säilynyt käytännössä
merkittävän kylän paikannimenä.
1600-luvun  alkupuolella  teiskolaiset
alkoivat esittää oman seurakunnan perus-
tamista, mutta se ei heti onnistunut. Oma
kirkko  saatiin  kuitenkin  v.  1621.  Kun
Messukylästä tuli itsenäinen seurakunta v.
1636, Teiskosta tuli sen kappeliseurakun-
ta. Paikallishallinto hoidettiin seurakuntien
piirissä aina 1860-luvulle saakka. Vuonna
1865 Teisko sai kunnallisen itsehallinnon
ensimmäisenä koko Hämeen läänissä.
Teiskon alueella ovat sodat, taudit ja
katovuodet  pitäneet  väkilukua  alhaisena.
1600-luvulla väkeä oli enimmilläänkin alle
800,  mutta  1700-luvun  jälkiosan  aikana
väkiluku kasvoi yli tuhannen ja ohitti emä-
pitäjä Messukylän. Maanviljelyksen kehit-
täminen 1700-luvulla ja Tampereen kau-
pungin merkitys 1800-luvulta alkaen ovat
myös kiihdyttäneet alueen taloudellista ja
henkistä kehittymistä. (Arajärvi 1954)
Teiskossa toimi ns. Ahlmanin koulu
jo  v.  1813,  mutta  ensimmäinen  pysyvä
kansakoulu  avattiin  Padustaipaleelle  v.
1870.  Sen  jälkeen  kouluja  rakennettiin
pitäjän  eri  osiin.  Uusimpia  koulutukseen
liittyviä rakennuksia ovat olevien koulujen
laajennukset sekä kansanopisto Murikka.
Muita julkisen rakentamisen piiriin luetta-
via rakennuksia ovat seurain- ja työväen-
talot, terveystalot, päiväkodit ja museoalu-
een vanhat rakennukset.
Pitkät ja kauniit rannat ovat houku-
telleet Teiskoon myös kesäasutusta. 1900-
luvun  alkuvuosista  lähtien  vaurastuneet
tamperelaiset rakennuttivat kalliorannoille
kesänviettoa varten komeita huviloita, joil-
ta oli hyvät laivareittiyhteydet kaupunkiin.
Huvilat ja niiden vanhat laivalaiturit anta-
vat  arvokkaan  lisän  Teiskon  perinteisiin
kulttuurimaisemiin.
Teiskon  kuntaan  liitettiin  v.  1954
pohjoisin Kapeen kylä Kurusta, mikä sel-
keytti kuntajaotusta ja helpotti asukkaiden
kulkemisia.  Aika  muuttui  kuitenkin  niin,
että  kunnan  velvollisuudet  tarjota  palve-
luita asukkailleen nousivat jatkuvasti, eikä
Teiskolla ollut enää mahdollisuutta selviy-
tyä velvoitteista yksin. Vuoden 1972 alusta
koko Teiskon pitäjä liittyi Tampereen kau-
punkiin.
Tampereen  kaupunginosana  Käm-
menniemen  keskustaa  on  laajennettu
asuntoalueella  länteen  päin  ja  Polson
alueelle on syntynyt loma- ja virkistystoi-
mintaa sekä Murikan kokonaisuus. Eräille
muille Teiskon kylille on laadittu kyläkaa-
voja  ohjaamaan  täydennysrakentamista.
Niissä on otettu kantaa myös vanhan ra-
kennuskannan  merkitykseen  ja  arvoihin.
Hyvin  vilkasta  kesäasuntorakentamista
varten on laadittu rantaosayleiskaava, joka
osoittaa rakennettavien ja vapaiden ranto-
jen suhteet.
Teiskon  alueella  on  syntynyt  har-
vinaisen  voimakas  me-henki,  joka  tulee
ilmi  paikallisen  lehdistön,  Teisko-Seuran
ja  Teiskon  museon  virkeässä  toiminnas-
sa. Sen ilmenemä on myös nykyisin käy-
töstä pois jääneiden maitolaitureiden uusi
arvonnousu  jopa  niin,  että  talkoilla  on
rakennettu uusiakin maitolaitureita teiden
varsia kaunistamaan.
Ympäristöministeriö ja Museovirasto
ovat  määritelleet  valtakunnallisesti  mer-
kittävät  kulttuurihistorialliset  ympäristöt
vuonna 1993. Teiskon alueelta niihin kuu-
luvat  Aunessilta  sekä  Kirkkojärven  kult-
tuurimaisema.
Pirkanmaan liiton vuoden 2006 selvi-
tyksen mukaan Teiskon kulttuurihistorial-
lisesti merkittäviä kohteita ovat Aunessilta,
Taulaniemen  kulttuurimaisema,  Kirkko-
järven-Kalettomanjärven  kulttuurimaise-
ma, Kulkkilan kulttuurimaisema, Kiviran-
ta,  Taivallahti-Löytänä  kulttuurimaisema
sekä Yrjölänkylän kulttuurimaisema.
Teiskon  alueen  rakennuskulttuurin
erityispiirteinä  voi  pitää  kivinavettakult-
tuuria.  Paikallisen  Kapeen  kylän  kivilou-
himoiden valmistamista kiilakivistä on ra-
kennettu sekä karjasuojia että makasiineja.
TEISKON HISTORIAA JA 
RAKENNUSKULTTUURIA

---