Tampereen aitolahden ja teiskon rakennuskulttuuri


TEISKON KAUPPA OY   
 
 
1168
Kapeentie 3, Kiimajoki-3-43
yksityisomistuksessa
KM III: kulttuurihistoria, maisema
Teiskon  Kauppa  Oy:n  puuhamiehinä
olivat kirkkoherra Heininen ja opettaja
Taulaniemi,  ja  uuden  yhtiön  yhtiöjär-
jestys  hyväksyttiin  1.1.1923.  Yhtiön
kauppojen lukumäärä kasvoi nopeasti,
ja niinpä tuli välttämättömäksi raken-
taa  yhtiölle  oma  toimitalo.  (Arajärvi
1979)
Kaksikerroksinen  rapattu  tiilira-
kennus  valmistui  Kiimajoen  töyräälle
kesällä 1930. Aumakattoisen liiketalon
julkisivut  olivat  funkismaisesti  pelkis-
tettyä klassisismia. Sen  alakerrassa  oli
useita  liikehuoneistoja  ja  yläkerrassa
toimistotiloja. Rakennuksessa ovat toi-
mineet  mm.  Teiskon  Telefooni  Oy:n
puhelinkeskus,  postikonttori,  pankki
ja kauppa. Teiskon Kauppa Oy:n oma
toimisto  oli  siellä  1950-luvun  alkuun,
jolloin se muutti keskusvaraston yhtey-
teen  Aunessillan  kupeeseen.  Kun  pi-
täjän väkiluku jatkuvasti väheni, yhtiö
joutui lopettamaan toimintansa 1960-
luvun  puolivälissä.  Rakennus  myytiin
yksityisille.
Keskeisesti sijaitseva liikerakennus
on toiminut sittemmin mm. kirjastona
ja asuintiloina. (Sillman)
Toimitalon vihkiäiset .8.90. TKA
Rakennus etelästä. EK 007
Vanha nimi kuultaa päädystä. EK 007

---


TERÄLAHDEN MYLLY JA SAHA 
1169
Kuorannantie 22, Kiimajoki-3-196
yksityisomistuksessa
KMT III: kulttuurihistoria, maisema, teollisuushistoria
Kiimajoen Teräkosken myllypaikka on
kuulunut alun perin Iso-Mattilan tilal-
le,  jolla  on  ollut  pato  ja  mylly  vähän
nykyistä alempana.
Vuonna 1832 talolliset Matti Mat-
tila ja Heikki Heikkilä sekä Teiskolan
ratsutilan  omistaja  Johan  Tammelan-
der anoivat maaherran lupaa sahamyl-
lyn perustamiseen ja saivat myönteisen
päätöksen  seuraavana  vuonna.  Saha-
mylly hävisi jo vuoden 1847 tienoilla.
Vuonna 1859 Henrik Iso-Mattila luo-
vutti  ratsutilalliselle  Esaias  Schulzille
50 vuoden ajaksi oikeuden Kiimajoen
koskeen sekä luvan perustaa ”tullijau-
homyllyn,  jossa  on  kaksi  kiviparia  ja
erillinen  kivipari  ryynintekoa  varten,
tai jonkin muun vesilaitoksen”. Schulz
siirsi oikeutensa kaupunginkirurgi Mo-
linille ja tämä edelleen Sorilan kylästä
olleelle talolliselle Matti Kulkkaalle.
Vuonna  1896  Iso-Mattilan  isäntä
Erland Hörtsänä vuokrasi myllyn ja sa-
han kauppias J. K. Hildénille. Eräiden
välivaiheiden  jälkeen  oikeudet  siirtyi-
vät v. 1925 monitaitoisille ja yritteliäil-
le Ikosen veljeksille. Heillä oli koskessa
saha,  mylly,  sähkölaitos  ja  verstas.  V.
1925 oli sähkölaitoksessa yli 10 kVA:
n generaattori. Koko Terälahden kes-
kusta  valaistiin  yli  20  vuoden  ajan
omalla sähköllä. Toivo Ikonen harrasti
yrityksen  hoidon  ohessa  kanteleiden,
viulujen, kellojen ja valokuvauskonei-
den valmistusta. Myllyn toiminta lop-
Saha uutena. (Maija Ikonen)
Tukinuittoa sahalla. (Maija Ikonen)
Sahaus käynnissä n. 95. (Maija Ikonen)
Rakennus mäeltä. EK 007
pui 1940-luvulla ja sahan v. 1969. Sen
jälkeen  tiloissa  on  valmistettu  ovia  ja
ikkunoita, korjattu urkuja ja muutettu
osa tiloista asunnoiksi. (Ikonen)
Myllyn  vanhin  osa  lienee  raken-
nettu Esaias Schulzin aikaan 1860-lu-
vun tienoilla. Sen alakerta on osittain
kivestä ja ylemmät osat lautavuorattua
hirttä.  Myllyyn  johti  tiesillan  alta  ve-
siputki,  joka  lahonneena  purettiin  v.
2005.  Uusi  tuloputki  on  rakenteilla.
Sahaosa  on  kivipilareiden  varaan  ra-
kennettu lautarakennus. Sen sisälle on
johtanut rullavaunurata, josta on vielä
osa jäljellä. (Kolehmainen2)

---

5
KALMAKURJEN MYLLY JA MYLLYTUPA   
1170
Niemikyläntie 104, Kiimajoki-878-3
Teisko-Seura
KMT II: kulttuurihistoria, maisema, teollisuushistoria
Kalmakurjen koski on yksi Kiimajoen
viidestä  koskesta  ja  myllyn  paikkana
niistä paras. Ikimuistoisista ajoista läh-
tien Kalmakurjessa on ollut mylly, jopa
kaksikin. 1800-luvun lopulla koskessa
oli ”Lahhoon” mylly ja Laurénin myl-
ly. Molemmat olivat veden pohjoisran-
nalla ja ns. ylävesiratasmyllyjä. Kosken
etelärannalle rakennettiin 1924-25 uusi
turbiinikäyttöinen  mylly,  ns.  Niemen
mylly, joka paloi v. 1980. (Ikonen)
Kosken putous on kuusi metriä, ja
se on pieniä poikkeuksia lukuun otta-
matta pystynyt jauhamaan ympäristön
asukkaille leipäviljaa läpi vuoden.
Vuonna 1875 vanha mylly vaihtui
jalkamyllystä  vesiratasmyllyksi.  Jutilan
ollessa  v.  1906  myllyn  vuokraajana
sen puinen rattaisto uusittiin samaksi,
joka myllyssä on vielä tänäkin päivänä
nähtävänä. Myllyn käyttö loppui jo v.
1936. (Naappila 1973)
Vuonna  1957  ”lahko”,  jonka
muodostivat  lähiseudun  asukkaat  ja
Kalmakurjen  uusi  mylly,  lahjoitti  sil-
loin  jo  käyttämättömän  hirsipintaisen
myllyn  Teisko-Seuralle  museotarkoi-
tuksiin käytettäväksi. Myllyn vesiputki
on purettu.
Pieni  kaksihuoneinen  myllytupa
on  toiminut  myllärin  asuntona  1800-
luvun lopulta 1950-luvulle. Pirtti ostet-
tiin museoksi v. 1963.
Kosken kuulujen mylläreiden jou-
kosta erottuvat Kalle Helin vanhempi,
Kalle  Laurén  vanhempi  sekä  ”vanha
Kivinen”  ja  Kalle  Niemi.  Myllyn  ra-
kentajista  muistetaan  orivesiläinen
Päilahden  Mattila,  Mooses  Toivonen
Viitapohjasta  ja  seppä  Kalle  Jokinen
Velaatasta.
Museomylly ilman vesiputkea. ALJ 999
Niemen mylly valmiina. Toivo Ikonen 95. Mylly paloi v. 980.
Myllytupa mäellä oikealla. EK 007

---