Tampereen aitolahden ja teiskon rakennuskulttuuri



Yüklə 33,32 Mb.
Pdf görüntüsü
səhifə47/51
tarix22.07.2018
ölçüsü33,32 Mb.
#57734
1   ...   43   44   45   46   47   48   49   50   51

70
Talouskeskusten karjasuojat rakennet-
tiin  perinteisesti  hirrestä  lamasalvok-
sina.  Vasta  1800-luvun  loppupuolella
jatkuvaa  huoltoa  tarvitseva  hirsira-
kenne korvattiin kokonaan tai osittain
luonnonkivestä tai tiilestä rakennetulla
seinällä.  Täysin  huoltovapaata  seinää
ei olekaan, mutta harmaasta graniitis-
ta valmistettu seinä on  lähes ikuinen.
Ja  toisaalta  -  kivinavetta  kertoo  talon
vauraudesta.
Teiskon pohjoisosan kallioissa ki-
viaines on poikkeuksellisen tasalaatuis-
ta. Sen kerrostumat, ”penkereet” ovat
vallankin harmaan graniitin alueilla sel-
keitä, eheitä, useimmiten vaakatasoisia
ja  paikoin  vielä hyvin paksuja. Selkeä
pengerrakenne helpottaa huomattavas-
ti kiven louhintaa. Kun Pohjankapeen
kylässä kiviesiintymät ovat vielä aivan
Näsijärven  tuntumassa,  kiviteollisuus
alkoi siellä varhain ja laajeni nopeasti.
Kivenlouhinnan  sysäsi  vauhtiin
Tampereen  kaupungin  rakennuskivi-
en tarve. Tampereen katujen ja torien
kiveäminen oli alkanut jo 1850-luvun
taitteessa,  mutta  1800-luvun  loppu-
puolella voimakkaasti kasvanut raken-
nusten  rakentaminen  ja  kiven  käyttö
niissä  lisäsi  kysyntää.  Vuonna  1898
yksi louhija laivasi kiveä 2744 kuutiota.
(Laitinen 1988)
Kun  kiveä  louhittiin  laivattavaksi
Tampereelle,  sitä  voitiin  louhia  myös
paikallisiin  tarpeisiin.  Suuret  talot  al-
koivat  kiinnostua  siitä  karjasuojien
rakennusmateriaalina.  Mattilaan  teh-
tiin jo v. 1888 suuri kivinavetta, jonka
kiviseinät ovat kaksinkertaiset: kiviker-
rosten välissä on eristeenä sammalta ja
turvetta.  Kiviharkot  ovat  suuria,  jopa
2,5 m pitkiä, mutta niitä ei ole kovin
pitkälle mitallistettu. Siksi saumat ovat
leveydeltään  vaihtelevia  ja  ovat  pai-
koin vaatineet täytekiviä saumalaastin
tueksi. Ikkunoiden ja ovien yläpuolisia
harkkoja  ei  ole  myöskään  muotoon
hakattu, vaan aukkojen yläreunat ovat
suorat.
1800-luvun  puolella  tehtiin  ki-
vinavetat  myös  mm.  Kurjenlahteen,
Kauppilaan, Ala-Paavolaan, Ala-Yrjö-
KIVINAVETAT 
1203
R III: rakennushistoria
Kivilouhimolla. (Jussi Mäenpää)
Iso-Kartanon kivinavetta vuodelta 900. KN 007


7
lään  ja  Iso-Koveroon.  Iso-Kartanon
kivinavetta  valmistui  v.  1900.  (SMK
1964) Osa  taloista on  lähellä  Kapeen
kylää, osa laivareittien lähellä.
1900-luvun  ensimmäinen  vuosi-
kymmen  oli  kivinavettarakentamisen
huippuaikaa.
Harmaakiviharkoista
valmistui  toistakymmentä  karjasuojaa
ja  myös  makasiineja.  Jugendin  aika-
kaudella  kiventyöstö  tuli  viimeistel-
lymmäksi,  ja  tulos  näkyy  esim.  Ylä-
Kapeen  kivinavetassa.  Vuonna  1905
valmistuneen  rakennuksen  kiviharkot
ovat  hyvin  mittatarkkoja  ja  suorakul-
maisia. Seinien saumat ovat ohuet, ja
seinäpinnat ovat pystysuorat. Ikkuna-
ja  oviaukkojen  kohdalle  on  hakattu
kaarevat yläosat, joten massiivisen ki-
virakennuksen yleisilme on keveämpi.
Ylä-Kapeessa  kuten  jo  Mattilas-
sakin  rakennuksen  räystäälle  nouse-
van  kiviladelman  päälle  on  asennettu
hirsikehä,  jonka  päältä  kattorakennel-
ma ja laudoitetut päätypinnat alkavat.
Joissakin  vanhemmissa  kivinavetoissa
kiviharkko-osa  toimii  vain  korotetun
kivijalan omaisesti korkeamman hirsi-
rakenteen alla.
Kiviharkko  karjasuojan  seinäma-
teriaalina  menetti  1910-luvulla  nope-
asti  suosiotaan.  Ilveskosken  lisäksi
kivinavetta  valmistui  Uskaliin  vielä  v.
1928.  Viitaniemeen  tehtiin  kivihar-
koista vesisäiliö. Viimeisen kivinavetan
valmisti  Aution  taloa  asunut  kivityö-
mies omaan käyttöön v. 1948. Siinäkin
navetan, tallin ja kellarin sisältävä kivi-
osa jää kolmelta sivulta puurakenteis-
ten tilojen keskelle.
Kivinavettoja  tehtiin  myös  Aito-
lahteen. 1903 valmistui Utukan talous-
keskukseen suuri harkkokivirakennus,
jota  korotettiin  1920-luvulla  tiilimuu-
rilla  ja  rankorakenteisella  ullakolla.
Keson talolle valmistui v. 1906 komea
kivinavetta, jossa on tyylikkäästi haka-
tut aukkojen kaaret.
Kivinavettakaan ei kestä, jos kat-
to  vuotaa.  Useita  kivikehiä  on  jäljellä
sellaisista  navetoista,  joiden  kattora-
kenteet  ja  yläpohjat  ovat  painuneet
lahonneina kasaan. Kun karjaa ei enää
monellakaan  tilalla  ole,  navetan  säily-
minen on kiinni siitä, löytyykö raken-
nukselle korvaava käyttötarkoitus.
Ylä-Kapeen kivinavetta vuodelta 905. EK 007
Kun katto pettää, muurit jäävät. 
KN 007
Saarlahden kiviaitta. EK 007


7
Aution kivinavetta vuodelta 98. 
KN 007
Kivinen  jääkellari  Kulkkaan  pihassa. 
SK 998
Järvenpään navetan hienoa kivityötä. 
JV 999


7
Aitta on todennäköisesti talousraken-
nuksista vanhin. Veden, pellon ja met-
sän anti ovat tarvinneet sekä pedoilta
että varkailta turvatun suojan. Tämän
rakennustyypin  iästä  antaa  vihjeen
myös  kielentutkijoiden    käsitys  siitä,
että sana aitta on saatu suomen kieleen
kantasuomalaiseen aikaan balttilaiselta
taholta. Aitolahden ja Teiskon alueella
aitan  nimenä  on  ”puoli”,  vaikka  ny-
kyisin käytetään myös muotoja puoti,
puodi ja puori.
Alkuperäisenä  aitta  on  tulisijaton
ja  ikkunaton  rakennus,  jonka  muita
asuinrakennuksesta  erottavia  ominai-
suuksia  ovat  ilmava  alusrakenne  sekä
täytepermannon  ja  laipion  puuttumi-
nen. Maasto ja muiden ulkorakennus-
ten  sijainti  ovat  vaikuttaneet  aittojen
sijoitteluun samoin kuin niiden tehtä-
väkin. Aitat on yleisesti sijoitettu piha-
piiriin  siten,  että  päivittäin  tarvitut  ja
käytöltään puhtaat ruoka- ja vaateaitat
ovat  asuinrakennuksen  lähellä.  Muut
aitat  ovat  joko  karjasuojien  vieressä
tai  tulenvaaran  takia  pihapiirin  ulko-
puolella.  Pelkät  varastoaitat  voivat
olla  kauempana  peltoteiden  varrella.
Paikan on kuitenkin tullut olla kuiva ja
hyvin tuulettuva.
Pääosa  aitoista  on  hirsistä  lama-
salvostekniikalla  valmistettuja  satula-
kattoisia rakennuksia, joissa on Pirkan-
maalla yksi tai kaksi kerrosta. Alusra-
kenne on tärkeä aitan osa. Koska elin-
tarvikkeiden  säilyminen  oli  turvattava
seuraavaan  satokauteen  asti,  aitta  oli
eristettävä  kosteudelta  ja  tuhoeläimil-
tä  ja  tuuletus  järjestettävä.  Se  onnis-
tui  jalkarakenteen  avulla.  Ruoka-aitan
olennainen osa on halkaistusta pyörö-
hirrestä tehty jalkojen ja seinien välissä
oleva  nousueste  nimeltään  hiirilauta.
Aitta saattaa myös levätä hirsikehikon
eli  salvosjalan  varassa.  (Kolehmainen
1983)
AITAT   
 
 
 
 
 
1204
R III: rakennusperintö
Raiskion pieni otsa-aitta. SK 998
Keskisen liha-aitta, tyyppiä pitkäposkinen otsa-aitta. EK 007


Yüklə 33,32 Mb.

Dostları ilə paylaş:
1   ...   43   44   45   46   47   48   49   50   51




Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©genderi.org 2024
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə